Kaisa Makarainen Ylisoutajan sillalla

Latu­ko­ne por­hal­taa ikku­nan alta

Joensuussa parasta on luonnon välitön läheisyys

Kol­me vuot­ta sit­ten menes­tyk­sek­kään uran­sa ampu­ma­hiih­tä­jä­nä päät­tä­nyt Kai­sa Mäkä­räi­nen fii­lis­te­lee arjen help­pout­ta Joen­suus­sa. Hiih­tä­mään pää­see suo­raan koti­pi­has­ta.

Kai­nuus­ta läh­töi­sin ole­va Kai­sa Mäkä­räi­nen muut­ti Joen­suu­hun vuon­na 2003. Muu­ton syy­nä oli­vat fysii­kan opin­not Joen­suun yli­opis­tos­sa. Sot­ka­mon urhei­lu­lu­kios­ta val­mis­tu­mi­sen jäl­keen Kai­sa aset­ti maan­tie­teel­li­sen riman Jyväs­ky­län koh­dal­le.

–Pää­tin että sen ete­läm­mäk­si en läh­de. Mie­li­ku­va sii­tä, että Ete­lä-Suo­mes­sa ei ole kun­non tal­vea, eli sil­loin hyvin vah­va­na, Kai­sa ker­too.

Jyväs­ky­län lisäk­si Kai­sa har­kit­si Kuo­pio­ta ja Rova­nie­meä.

–En ollut iki­nä käy­nyt Joen­suus­sa, ennen kuin tulin ensim­mäi­sen ker­ran kat­so­maan asun­to­ja.

Kai­nuu­lai­sis­sa ja poh­jois­kar­ja­lai­sis­sa on Kai­san mukaan aina­kin se ero, että jäl­kim­mäi­set ovat ulos­päin­suun­tau­tu­neem­pia. –Kar­ja­lai­siin ihmi­siin on help­po tutus­tua, Kai­sa kehuu.

Menes­tyk­sek­kään ampu­ma­hiih­tou­ran­sa ansios­ta Kai­sa sai Joen­suun kau­pun­gil­ta lah­joi­tuk­se­na ton­tin vuon­na 2011. –Aloim­me raken­ta­maan sin­ne vas­ta 2016.

Samai­ses­sa talos­sa Kai­sa asuu edel­leen, ja naut­tii eri­tyi­ses­ti tal­vi­aa­muis­ta. –Hiih­to­la­tu kul­kee ikku­nan alta. Aamu­pa­lal­la voi viih­dyt­tää itse­ään kat­se­le­mal­la ikku­nan alta aja­vaa latu­ko­net­ta, Kai­sa ihas­te­lee.

Aamu­pa­lal­la voi viih­dyt­tää itse­ään kat­se­le­mal­la ikku­nan alta aja­vaa latu­ko­net­ta, Kai­sa ihas­te­lee.

Nol­ja­kas­ta kie­mur­te­le­va latu on Kai­san mukaan lähes aina hyväs­sä kun­nos­sa, vaik­ka­kin huip­pu­hiih­tä­jäl­le latu­pro­fii­li on san­gen tasai­nen.

–Eivät­hän ne ladut ole kil­paur­hei­li­jal­le suun­ni­tel­tu­ja, mut­ta kun suo­raan pihas­ta pää­see hiih­tä­mään, nii­tä pit­kin voi hiih­tää vaik­ka Lykyn­lam­mel­le tai Pär­nä­vaa­ral­le, jois­sa on jo vähän nousua­kin.

–Arvos­tan arjen help­pout­ta, sik­si lähen mie­lel­lä­ni kotoa suo­raan hiih­tä­mään.

Kaisa Makarainen juoksee polulla
Enti­nen huip­pu-urhei­li­ja osaa arvos­taa luon­non lähei­syyt­tä ja lenk­ki­maas­to­ja, joi­hin pää­see kotio­vel­ta ympä­ri vuo­den.

Kai­sa toi­voo, että voi­si tule­vai­suu­des­sa­kin asua Joen­suus­sa.

–Se riip­puu töis­tä. Aika pal­jon val­men­nus­hom­mat vie­vät muu­al­le Suo­meen. Kai­sa muun muas­sa val­men­taa Vuo­ka­tis­sa, ja sen ohel­la hän toi­mii Ylel­lä ampu­ma­hiih­to­jen kom­men­taat­to­ri­na.

Yksi syy sii­hen, mik­si val­men­nus­hom­mia ei Poh­jois-Kar­ja­las­sa ole, on Kai­san mukaan majoi­tus­ti­lo­jen puut­tees­sa. –Vuo­ka­tis­sa on latu­jen vie­res­sä majoi­tus­ka­pa­si­teet­tia, joka on edel­ly­tys har­joi­tus­lei­reil­le.

Kai­san mukaan Joen­suus­sa paras­ta on luon­non väli­tön lähei­syys kaik­kial­la kau­pun­gis­sa. –Mis­sään ei ole mega­jo­no­ja ja pai­kat ovat hel­pos­ti saa­vu­tet­ta­vis­sa, Kai­sa kehuu.

Aiheeseen liittyviä uutisia