Kaupungintalon taukotilassa on nyt yksi teenjuoja vähemmän, kun 13 vuotta Joensuuta kipparoinut kaupunginjohtaja Kari Karjalainen jäi syyskuun alussa vuosiloman kautta eläkkeelle. Aivan viimeisiin päiviin asti hommia tehtiin täyttä höyryä eikä höyry tunnu heti hälvenevän oloneuvoksenakaan.
Syyskuun alussa kaupunginjohtajan tehtävät jättäneellä Karjalaisella ei ole leppoisan ohjelmoimattomasta eläkeläisen arjesta vielä tietoakaan. Päivät ovat täyttyneet aiemmin sovituilla luottamustehtävillä Helsingin päässä ja tekijäänsä odottaneilla rästihommilla kotona ja mökillä.
– Aika luonnikkaasti tähän eläkkeelle jääntiin näköjään on solahtanut ja olen oikein odottanut, milloinka se jysähtää, Karjalainen hymähtää.
Kun hän pohtii pitkää uraansa kuntaportaiden ylätasanteella Joensuussa, mieleen ovat jääneet päällimmäisenä ihmiset.
Mieluisinta ovat olleet ne kerrat, kun on päässyt tapaamaan kaupunkilaisia, vaikkapa vierailemaan kouluissa tai tapaamaan ikäihmisiä.
Karjalaista on kiitetty hyvistä yhteistyötaidoista ja halustaan kuulla ihmisiä. Häntä on kuvattu helposti lähestyttäväksi ja aidoksi. Niillä piirteillä ei ihmekään, jos itsekin uudessa elämänvaiheessa eniten miettii juuri ihmisiä.
– Mieluisinta ovat olleet ne kerrat, kun on päässyt tapaamaan kaupunkilaisia, vaikkapa vierailemaan kouluissa tai tapaamaan ikäihmisiä. Ne ovat olleet parasta. Kaupunkilaisista on tullut tosi hyvä ystäviäkin.
Insinöörin mentävä lokero ja tori 100 vuodeksi
Yhden onnistuneen päätöksen tai prosessin nimeäminen Joensuun-vuosilta on Karjalaiselle hankalaa. On ehtinyt tapahtua niin paljon. Kärjen tuntumassa on kuitenkin Joensuun kävelykeskusta tai aikanaan Joensuuhun liitettyjen alueiden uudet koulut ja päiväkodit.
– Tässä Joensuun historian jatkumossa oli varmaan semmoinen insinöörin mentävä lokero, hän naurahtaa.
– Enhän minä tänne tullessani tiennyt, miten paljon tulevaisuudessa yhdyskuntatekniikkaan, palveluverkkoon ja kaupunkikuvaan liittyviä asioita tullaan tekemään. Että keskusta myllätään näin hienoksi tai rakennetaan niin paljon kouluja ja päiväkoteja.
Enhän minä tänne tullessani tiennyt, miten paljon tulevaisuudessa yhdyskuntatekniikkaan, palveluverkkoon ja kaupunkikuvaan liittyviä asioita tullaan tekemään.
– Samoin asuntorakentamisen huippuvuodet ja muuttoluvut olivat varmasti seurausta kaikesta tuosta kehittämisestä. Hieno juttu on tuo koko kokonaisuus, Karjalainen summaa.
Myös organisaatiomuutoksia on mahtunut vuosiin vaikka kuinka monta ja luottamushenkilöiden roolia on täsmennetty ja parannettu.
– Näillä on tavoiteltu sitä, että kaupunki reagoi nopeammin eteen tuleviin asioihin ja mielestäni siinä on onnistuttu, Karjalainen arvioi.
– Toivottavasti se insinöörikausi ei kuitenkaan ole pelkkä lyhyt rupeama, vaan että esimerkiksi tuo torikin on tuossa vaikka seuraavat sata vuotta. Että on veronmaksajien rahat hyvästi käytetty, nauraa Karjalainen.
Huuhaata, että johtaminen on yksinäistä
Kysymykseen siitä, mitä asioita ei töistä niinkään jää kaipaamaan, on vastaus vikkelä: niitä tilanteita, kun ihmisillä on oikein pahasti eripuraa ja sitä on selvitetty kaupunginjohtajankin avulla yhteistuumin.
Karjalainen on kuitenkin kokenut, etteivät joensuulaiset jää valittamaan pitkiksi ajoiksi päätöksistä ja vaikka ei ensin olisi jostain pidetty, asioista opitaan tykkäämään tai totutaan. Ollaan niistä vähän ylpeitäkin, kuten vaikka Ylisoutajan sillasta Penttilässä.
– Minulle on kova juttu se, että kaupunkilaiset tai päätöksentekijät eivät ole suuttuneet pysyvästi. Sekin olisi ollut mahdollista.
– Se on sen sijaan ihan huuhaata, että johtaminen olisi yksinäistä! Minulla on aina ollut läheisiä työorganisaation jäseniä, joiden kanssa asiat ratkaistaan yhdessä. Johtajalla ei ole varaa ajautua sellaiseen tilanteeseen, että on yksin. Jos aikoo onnistua, meistä kenen tahansa pitää koittaa tulla toisten kanssa toimeen, Karjalainen toteaa.
Minulle on kova juttu se, että kaupunkilaiset tai päätöksentekijät eivät ole suuttuneet pysyvästi.
Ukille Turusta talo katsottuna
Ennen ensimmäistä virallista eläkepäivää marraskuussa Karjalaisella on edessään vielä työvälineiden tyhjennystä valokuvista ja muista omista tiedostoista. Tietokone ja puhelin ovat konkretisoineet sen, miten yhtä ja samaa yksityinen ja työminä kaupunginjohtajan työssä ovatkaan.
Jos ei ole Karilla ollut aamukampaa, Turun suunnalla olevilla lapsenlapsilla sen sijaan on. Karjalaisten koti tulee olemaan edelleen Joensuussa, mutta edessä on vakituisemman tukikohdan etsiminen lasten ja lastenlasten läheltä Turun suunnalta.
– Siellä on ollut ukille kuulemma jo talokin katsottuna, ex-kaupunginjohtaja, nykyinen päätoiminen ukki kertoo hymyillen.