Ihmi­set oli­vat Joen­suun-vuo­sien suo­la

Kau­pun­gin­ta­lon tau­ko­ti­las­sa on nyt yksi teen­juo­ja vähem­män, kun 13 vuot­ta Joen­suu­ta kip­pa­roi­nut kau­pun­gin­joh­ta­ja Kari Kar­ja­lai­nen jäi syys­kuun alus­sa vuo­si­lo­man kaut­ta eläk­keel­le. Aivan vii­mei­siin päi­viin asti hom­mia teh­tiin täyt­tä höy­ryä eikä höy­ry tun­nu heti häl­ve­ne­vän olo­neu­vok­se­na­kaan.

Syys­kuun alus­sa kau­pun­gin­joh­ta­jan teh­tä­vät jät­tä­neel­lä Kar­ja­lai­sel­la ei ole lep­poi­san ohjel­moi­mat­to­mas­ta elä­ke­läi­sen arjes­ta vie­lä tie­toa­kaan. Päi­vät ovat täyt­ty­neet aiem­min sovi­tuil­la luot­ta­mus­teh­tä­vil­lä Hel­sin­gin pääs­sä ja teki­jään­sä odot­ta­neil­la räs­ti­hom­mil­la koto­na ja mökil­lä.

– Aika luon­nik­kaas­ti tähän eläk­keel­le jään­tiin näkö­jään on solah­ta­nut ja olen oikein odot­ta­nut, mil­loin­ka se jysäh­tää, Kar­ja­lai­nen hymäh­tää.

Kun hän poh­tii pit­kää uraan­sa kun­ta­por­tai­den ylä­ta­san­teel­la Joen­suus­sa, mie­leen ovat jää­neet pääl­lim­mäi­se­nä ihmi­set.

Mie­lui­sin­ta ovat olleet ne ker­rat, kun on pääs­syt tapaa­maan kau­pun­ki­lai­sia, vaik­ka­pa vie­rai­le­maan kou­luis­sa tai tapaa­maan ikäih­mi­siä.

Kar­ja­lais­ta on kii­tet­ty hyvis­tä yhteis­työ­tai­dois­ta ja halus­taan kuul­la ihmi­siä. Hän­tä on kuvat­tu hel­pos­ti lähes­tyt­tä­väk­si ja aidok­si. Niil­lä piir­teil­lä ei ihme­kään, jos itse­kin uudes­sa elä­män­vai­hees­sa eni­ten miet­tii juu­ri ihmi­siä.

– Mie­lui­sin­ta ovat olleet ne ker­rat, kun on pääs­syt tapaa­maan kau­pun­ki­lai­sia, vaik­ka­pa vie­rai­le­maan kou­luis­sa tai tapaa­maan ikäih­mi­siä. Ne ovat olleet paras­ta. Kau­pun­ki­lai­sis­ta on tul­lut tosi hyvä ystä­viä­kin.

Insi­nöö­rin men­tä­vä loke­ro ja tori 100 vuo­dek­si

Yhden onnis­tu­neen pää­tök­sen tai pro­ses­sin nimeä­mi­nen Joen­suun-vuo­sil­ta on Kar­ja­lai­sel­le han­ka­laa. On ehti­nyt tapah­tua niin pal­jon. Kär­jen tun­tu­mas­sa on kui­ten­kin Joen­suun käve­ly­kes­kus­ta tai aika­naan Joen­suu­hun lii­tet­ty­jen aluei­den uudet kou­lut ja päi­vä­ko­dit.

– Täs­sä Joen­suun his­to­rian jat­ku­mos­sa oli var­maan sem­moi­nen insi­nöö­rin men­tä­vä loke­ro, hän nau­rah­taa.

– Enhän minä tän­ne tul­les­sa­ni tien­nyt, miten pal­jon tule­vai­suu­des­sa yhdys­kun­ta­tek­niik­kaan, pal­ve­lu­verk­koon ja kau­pun­ki­ku­vaan liit­ty­viä asioi­ta tul­laan teke­mään. Että kes­kus­ta myl­lä­tään näin hie­nok­si tai raken­ne­taan niin pal­jon kou­lu­ja ja päi­vä­ko­te­ja.

Enhän minä tän­ne tul­les­sa­ni tien­nyt, miten pal­jon tule­vai­suu­des­sa yhdys­kun­ta­tek­niik­kaan, pal­ve­lu­verk­koon ja kau­pun­ki­ku­vaan liit­ty­viä asioi­ta tul­laan teke­mään.

– Samoin asun­to­ra­ken­ta­mi­sen huip­pu­vuo­det ja muut­to­lu­vut oli­vat var­mas­ti seu­raus­ta kai­kes­ta tuos­ta kehit­tä­mi­ses­tä. Hie­no jut­tu on tuo koko koko­nai­suus, Kar­ja­lai­nen sum­maa.

Myös orga­ni­saa­tio­muu­tok­sia on mah­tu­nut vuo­siin vaik­ka kuin­ka mon­ta ja luot­ta­mus­hen­ki­löi­den roo­lia on täs­men­net­ty ja paran­net­tu.

– Näil­lä on tavoi­tel­tu sitä, että kau­pun­ki rea­goi nopeam­min eteen tule­viin asioi­hin ja mie­les­tä­ni sii­nä on onnis­tut­tu, Kar­ja­lai­nen arvioi.

– Toi­vot­ta­vas­ti se insi­nöö­ri­kausi ei kui­ten­kaan ole pelk­kä lyhyt rupea­ma, vaan että esi­mer­kik­si tuo tori­kin on tuos­sa vaik­ka seu­raa­vat sata vuot­ta. Että on veron­mak­sa­jien rahat hyväs­ti käy­tet­ty, nau­raa Kar­ja­lai­nen.

Huu­haa­ta, että joh­ta­mi­nen on yksi­näis­tä

Kysy­myk­seen sii­tä, mitä asioi­ta ei töis­tä niin­kään jää kai­paa­maan, on vas­taus vik­ke­lä: nii­tä tilan­tei­ta, kun ihmi­sil­lä on oikein pahas­ti eri­pu­raa ja sitä on sel­vi­tet­ty kau­pun­gin­joh­ta­jan­kin avul­la yhteis­tuu­min.

Kar­ja­lai­nen on kui­ten­kin koke­nut, ettei­vät joen­suu­lai­set jää valit­ta­maan pit­kik­si ajoik­si pää­tök­sis­tä ja vaik­ka ei ensin oli­si jos­tain pidet­ty, asiois­ta opi­taan tyk­kää­mään tai totu­taan. Ollaan niis­tä vähän ylpei­tä­kin, kuten vaik­ka Yli­sou­ta­jan sil­las­ta Pent­ti­läs­sä.

– Minul­le on kova jut­tu se, että kau­pun­ki­lai­set tai pää­tök­sen­te­ki­jät eivät ole suut­tu­neet pysy­väs­ti. Sekin oli­si ollut mah­dol­lis­ta.

– Se on sen sijaan ihan huu­haa­ta, että joh­ta­mi­nen oli­si yksi­näis­tä! Minul­la on aina ollut lähei­siä työ­or­ga­ni­saa­tion jäse­niä, joi­den kans­sa asiat rat­kais­taan yhdes­sä. Joh­ta­jal­la ei ole varaa ajau­tua sel­lai­seen tilan­tee­seen, että on yksin. Jos aikoo onnis­tua, meis­tä kenen tahan­sa pitää koit­taa tul­la tois­ten kans­sa toi­meen, Kar­ja­lai­nen tote­aa.

Minul­le on kova jut­tu se, että kau­pun­ki­lai­set tai pää­tök­sen­te­ki­jät eivät ole suut­tu­neet pysy­väs­ti.

Ukil­le Turus­ta talo kat­sot­tu­na

Ennen ensim­mäis­tä viral­lis­ta elä­ke­päi­vää mar­ras­kuus­sa Kar­ja­lai­sel­la on edes­sään vie­lä työ­vä­li­nei­den tyh­jen­nys­tä valo­ku­vis­ta ja muis­ta omis­ta tie­dos­tois­ta. Tie­to­ko­ne ja puhe­lin ovat kon­kre­ti­soi­neet sen, miten yhtä ja samaa yksi­tyi­nen ja työ­mi­nä kau­pun­gin­joh­ta­jan työs­sä ovat­kaan.

Jos ei ole Karil­la ollut aamu­kam­paa, Turun suun­nal­la ole­vil­la lap­sen­lap­sil­la sen sijaan on. Kar­ja­lais­ten koti tulee ole­maan edel­leen Joen­suus­sa, mut­ta edes­sä on vaki­tui­sem­man tuki­koh­dan etsi­mi­nen las­ten ja las­ten­las­ten lähel­tä Turun suun­nal­ta.

– Siel­lä on ollut ukil­le kuu­lem­ma jo talo­kin kat­sot­tu­na, ex-kau­pun­gin­joh­ta­ja, nykyi­nen pää­toi­mi­nen ukki ker­too hymyil­len.