Tur­val­li­suu­den super­viik­ko antoi jokai­sel­le jotain

Kun on pit­kään kir­joit­ta­nut tur­val­li­suus­po­li­tii­kas­ta moni­ne ulot­tu­vuuk­si­neen, tun­tui hie­nol­ta, kun omas­sa koti­kau­pun­gis­sa oli syys-loka­kuun vaih­teen kal­tai­nen tur­val­li­suu­den super­viik­ko. Itä-Suo­men yli­opis­ton Nato-semi­naa­ri tut­ki­joil­le, kun­ta-alan tur­val­li­suu­den ja varau­tu­mi­sen ammat­ti­lais­ta­pah­tu­ma sekä Itä-Suo­men ELVAR-toi­mi­kun­nan huol­to­var­muus- ja varau­tu­mis­päi­vät oli­vat ammat­ti­lai­sil­le suun­nat­tua sisäl­töä.

Koko­nais­tur­val­li­suus­mes­sut Aree­nal­la ja Joen­suun Paa­si­ki­vi-seu­ran Tur­po­kä­rä­jät puo­les­taan oli­vat suu­rel­le ylei­söl­le suun­nat­tua sisäl­töä. Kaik­kiin näi­hin tapah­tu­miin riit­ti väkeä ja se ker­toi minus­ta mones­ta asias­ta.

Ensin­nä­kin sii­tä, että Joen­suu on tapah­tu­ma­kau­pun­ki. Tääl­lä osa­taan ja osal­lis­tu­taan. Eikä ole mer­ki­tyk­se­tön­tä sekään, että pai­kal­li­seen kult­tuu­riin kuu­lu­va höve­liys vie­rai­den suh­teen tekee tääl­lä käy­mi­ses­tä miel­lyt­tä­vää.

Toi­sek­seen tääl­lä ote­taan nykyi­nen tilan­ne tosis­saan. Raja­seu­dul­la on aina ymmär­rys sii­tä, että itses­tä on pys­tyt­tä­vä pitä­mään huol­ta vähän han­ka­lam­mas­sa­kin pai­kas­sa ja se tapah­tuu kaik­kein par­hai­ten yhdes­sä. Koko­nais­tur­val­li­suus on sitä, että kukin val­mis­tau­tuu teke­mään osan­sa, mikä se sit­ten onkin. Toi­sel­le panos on riit­tä­vä koti­va­ra, toi­sel­le vas­tuu­ta tulee enem­män. Kul­le­kin kyky­jen­sä ja mah­dol­li­suuk­sien­sa mukaan.

Juu­ri täs­tä oma­koh­tai­suu­des­ta on kysy­mys koko­nais­tur­val­li­suu­des­sa; jokai­nen saa olla omal­la taval­laan muka­na raken­ta­mas­sa sitä.

Myös val­tiol­la on osan­sa tämän alu­een pitä­mi­ses­sä sii­nä kun­nos­sa, että tääl­lä riit­tää sekä viran­omais­voi­ma­va­ro­ja että väes­tön luot­ta­mus­ta yhteis­kun­taan ja tule­vai­suu­teen. Se taas tar­koit­taa poh­jim­mil­taan ymmär­rys­tä pitää talou­del­lis­ta huol­ta alu­ees­ta. Tämä koros­tuu eri­tyi­ses­ti näi­nä aikoi­na, kun konflik­tin seu­rauk­se­na eri­lai­set häm­men­nys- ja pelot­te­luo­pe­raa­tiot seu­raa­vat toi­si­aan.

Tut­ki­joil­le suun­na­tus­sa kol­mi­päi­väi­ses­sä Nato-semi­naa­ris­sa puhut­ti­vat­kin eri­tyi­ses­ti hybri­diu­hat. Niil­lä tar­koi­te­taan siis kai­ken­lais­ta ikä­vää, jol­la häi­ri­tä yhteis­kun­nan toi­min­taa ja herät­tää epä­luot­ta­mus­ta. Soti­laal­li­ses­ti Venä­jäl­lä kun ei ole kykyä uha­ta demo­kraat­ti­sia mai­ta Ukrai­naa lukuun otta­mat­ta. Sota Ukrai­nas­sa on eri tavoin Venä­jän toi­min­nan kes­kiös­sä, myös mui­den mai­den suh­teen.

Yksi perus­a­ja­tus Venä­jän toi­min­nas­sa on aiheut­taa hybri­di­toi­mil­laan väsy­mys­tä konflik­tiin ja halut­to­muut­ta tukea Ukrai­naa sen tais­te­lus­sa. Ener­gian hinn­an­nousu on täs­tä yksi sel­vä esi­merk­ki. Kai­ken­lai­set muut kon­nan­kou­kut kuu­lu­vat myös kuvaan. Näi­tä on koet­tu Joen­suus­sa­kin mm. GPS-häi­rin­nän myö­tä.

Venä­jän hybri­dio­pe­raa­tiot suun­tau­tu­vat­kin usein logis­tiik­kaan ja jouk­ko­lii­ken­tee­seen. Nii­den häi­rin­tä aiheut­taa huol­ta ja ikä­vyyk­siä kan­sa­lai­sil­le, lisä­ten epä­luot­ta­mus­ta. Sik­si toi­mi­vat ja häi­riöi­tä hyvin kes­tä­vät, moni­puo­li­set lii­ken­neyh­tey­det ovat olen­nai­nen osa kan­sal­lis­ta puo­lus­tus­tam­me täs­sä käyn­nis­sä ole­vas­sa har­maan alu­een kamp­pai­lus­sa.

Toi­saal­ta sit­ten myös län­si toi­mii Venä­jää vas­taan pakot­teil­la, joi­den avul­la toi­vo­taan Venä­jän tai aina­kin venä­läis­ten väsy­vän sodan tuke­mi­seen. Kum­pi­kaan osa­puo­li ei näy­tä saa­vut­ta­neen suur­ta menes­tys­tä näis­sä pyrin­nöis­sään. Toki rau­ta­kou­rai­nen dik­ta­ti­uu­ri Venä­jäl­lä pitää kan­sa­lais­mie­li­pi­teen tiu­kas­ti ottees­saan.

Täs­sä ajas­sa ja pai­kas­sa elin­voi­mai­nen Joen­suu voi omal­ta osal­taan hyö­dyt­tää koko demo­kraat­tis­ta maa­il­maa.

Län­nes­sä sen sijaan demo­kra­tia antaa oikeas­taan mil­le tahan­sa kan­san­suo­sio­ta saa­val­le aja­tuk­sel­le val­taa. Juu­ri käy­dyis­sä Itä­val­lan par­la­ment­ti­vaa­leis­sa nousi voit­ta­jak­si äärioi­keis­to­lai­nen puo­lue, joka suh­tau­tuu hyvin ystä­väl­lis­mie­li­ses­ti Puti­nin Venä­jään. Suo­mes­sa ei poliit­ti­sel­ta ken­täl­tä Venä­jää ymmär­tä­viä ääniä juu­ri löy­dy.

Vii­kol­la tuli myös näky­viin se, miten Joen­suu on sekä raja- että yli­opis­to­kau­pun­ki. Koh­tuul­li­sil­la edel­ly­tyk­sil­lä varus­tet­tu­na tääl­lä on mah­dol­lis­ta luo­da tut­ki­mus­ta ja toi­min­ta­ta­po­ja, jot­ka voi­vat hyö­dyt­tää laa­jas­ti koko Euroop­paa. Tämän epä­mää­räi­se­nä värä­jä­vän konflik­tin etu­lin­jas­sa ole­mi­nen vaa­tii pal­jon, mut­ta on myös mah­dol­li­suus. Täs­sä ajas­sa ja pai­kas­sa elin­voi­mai­nen Joen­suu voi omal­ta osal­taan hyö­dyt­tää koko demo­kraat­tis­ta maa­il­maa.

Demo­kra­tias­sa se, mitä kan­sa­lai­set koke­vat ja tun­te­vat ohjaa lop­pu­jen lopuk­si val­tio­lai­vaa. Se, mitä Joen­suus­sa näh­tiin ja koet­tiin vii­kol­la antoi kan­sa­lai­sel­le val­miuk­sia arvioi­da sitä mikä tilan­ne on. On yksi asia tie­tää, että meil­lä on monen­lai­sia toi­mi­joi­ta, jot­ka raken­ta­vat tur­val­li­suut­ta ja toi­nen asia näh­dä hei­tä omin sil­min. Tai tie­tää, että meil­lä on pans­sa­ri­vau­nu­ja ja toi­nen asia las­kea käten­sä kyl­mäl­le teräk­sel­le ja kat­sah­taa järe­ää, useam­paan met­riin nouse­vaa konet­ta.

Juu­ri täs­tä oma­koh­tai­suu­des­ta on kysy­mys koko­nais­tur­val­li­suu­des­sa; jokai­nen saa olla omal­la taval­laan muka­na raken­ta­mas­sa sitä. Yri­tyk­set varau­tu­vat, viran­omai­set suun­nit­te­le­vat ja toteut­ta­vat, yhdis­tyk­set toi­mi­vat ja yksit­täi­set kan­sa­lai­set raken­ta­vat omaa krii­sin­kes­tä­vyyt­tään niin tie­to­jen, tai­to­jen kuin koti­va­ran suh­teen. Jokai­sel­la on elä­mäs­sä roo­le­ja, jois­sa voi teh­dä asioi­ta tur­val­li­suu­den eteen.

Jos oli­si mah­dol­lis­ta, niin jokai­ses­sa Suo­men kau­pun­gis­sa oli­si hyvä jär­jes­tää jotain vas­taa­vaa kuin tääl­lä oli. Hie­noa kun meil­lä Joen­suus­sa aina­kin oli ja ehkä tämä saa jat­koa tavoil­la ja toi­sil­la.

Jan­ne “Rys­ky” Rii­he­läi­nen

Kir­joit­ta­ja on ollut tois­ta­kym­men­tä vuot­ta muka­na Suo­men ulko- ja tur­val­li­suus­po­liit­ti­ses­sa kes­kus­te­lus­sa, kir­joit­ta­nut usei­ta sato­ja kolum­ne­ja ja yhden kir­jan aihees­ta.