Joensuun turvallisuuspäällikkö kutsuttiin osallistumaan Hanaholmen-aloitteen seminaariin marraskuussa 2024. Hanaholmen-aloite on Suomen ja Ruotsin välinen kriisivalmiusohjelma, jonka tavoite on vahvistaa siviilipuolen kriisinhallintakykyä. Seminaarissa puhuivat muun muassa Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja pääministeri Petteri Orpo. Antina oli korkean tason vinkkejä suoraan Euroopan huipulta.
Joensuu haluttu vieras tapahtumissa
Joensuusta on päästy mukaan moniin varautumistapahtumiin vuoden 2024 aikana. Organisaatiomme oppeja on viety varautumisseminaareihin niin evakuointien, kuntien yleisen varautumisen, kuin sotaan varautumisen näkökulmista. Ja samalla tavalla usealta reissulta on saatu ”kotiin viemisinä” näkökulmia, jotka ovat muuttuvassa turvallisuusympäristössämme hyödyllisiä häiriöihin varautumiseksi ja heikkojen merkkien tunnistamiseksi.
Viimeisimpänä olimme kuulemassa Espoon Hanasaaressa perinteisessä Hanaholmenin foorumissa Euroopan komission puheenjohtajan näkökulmia pohjolan, mutta myös muun Euroopan varautumisesta. Alla keskeisimmät ajatukset.

Onko 72 tunnin vara liian lyhyt?
Suomalainen 72 tunnin kotitalouksien varautumisen malli on minimi, jonka tulisi olla niin joensuulaisen kuin roomalaisen normaalia toimintaa.
Samalla tavalla häiriöihin varautumisen tulisi olla tehdasasetus kaikessa toiminnassa, ja mielestäni von der Leyen tarkoitti tällä koko yhteiskuntaa, myös elinkeinoelämää. Huomioni on viime aikoina kiinnittynyt muualla olevaan näkemykseen, että varautumisessa enemmän on enemmän, ja ehkä 72 tuntia on liian vähän.
Monet uhkat ovat arkipäivää jossain päin maailmaa, ja etenkin joensuulaiset ovat turvassa monelta ilmiöltä. Meillä ei ole tulvia eikä maanjäristyksiä, eikä meitä häiritse tulivuorenpurkaukset. Lumisade ei aiheuta meillä kaaosta. Toisaalta meillä on varauduttu ja osaamista häiriötilanteessa toimimiseen, mutta emme me ole kohdanneet mitään merkittävää luonnononnettomuutta siten, että olisimme joutuneet selviämään omatoimisesti useita päiviä.
Usean päivän kriisejä on kohdattu tänäkin vuonna Euroopassa, joten ei ole turhaa pohdiskella, lisäisivätkö joensuulaisetkin hieman kotivaraa 72 tunnista lähemmäksi viikkoa.
Tulisimmeko toimeen esimerkiksi viikonlopun ilman sähköjä?
Tilannetta, jossa omaisuuttamme olisi tuhoutunut laajasti tai olisimme joutuneet olemaan poissa kodeistamme, ei ole tehty käytännössä edes harjoituksissa. Tätä seminaarissa esiintynyt tutkija nosti esille suomalaisesta ja ruotsalaisesta varautumisesta, että olemme pohjolana varautumisen esimerkkinä muille suunnitelmien osalta, mutta emme käytännössä kohtaa katastrofeja alueellamme kuten eteläisessä Euroopassa kohdataan. Siksi hän kyseenalaisti meidän todellista kykyämme.
Sopii pohtia jokaisessa kodissa, että tulisimmeko toimeen esimerkiksi viikonlopun ilman sähköjä?
Suomi ja Ruotsi puolustavat yhteistä pohjolaa
Joensuussakin on hyvä tietää, että ikinä aiemmin suomalaisten ja ruotsalaisten varautumisyhteistyö ei ole ollut näin tiivistä. Suomea puolustetaan yhdessä, varautumisen oppeja vaihdetaan ja Hanasaarenkin tilaisuudessa vahvistui aiemmin tullut näkemys, että ruotsalaisillekin on tärkeää koko pohjolan puolustaminen.
Se lämmittää mieltäni, ja sen tulisi tuoda turvallisuuden tunnetta meille kaikille etenkin itäisimmässä Suomessa. Tätä sopii tarkastella myös itäisimmän Suomen liikenneyhteyksien kannalta, koska niin arki, huoltovarmuus kuin Pohjoismaat kattava sotilaallinen yhteistoiminta tarvitsee kaikkia toimivia liikenneyhteyksiä.

Eli niin ihmisten, rahdin kuin energian tulee pystyä liikkumaan nopeasti ja riittävällä volyymillä meille. Teija Tiilikainen nosti Hanaholmenin puheenvuorossaan esille, että yhteiskunnistamme etsitään jatkuvasti pehmeitä kohtia. Kun paikkaamme yhden, ulkopuolelta pyritään löytämään seuraava ja häiritsemään sitä. Meidän kannaltamme katsottuna Joensuun toimivat ja nykyistä suuremman kapasiteetin omaavat sähköverkot lisäisivät mahdollisuuksia tilkitä pehmeitä kohtia, niin sähkön saatavuuden, mutta myös erilaisten energiamuotojen muodossa.
Pieniä häiriöitä tulee kestää
Pääministeri Orpo nosti esiin, että intohimo varautumiseen on erityisen tärkeää nyt. Tällä hetkellä kohtaamme pieniä häiriöitä arjessamme – tahallisia, ulkopuolelta aiheutettuja, mutta myös erilaisia onnettomuuksia. Joensuussa yliopistomme Nato-seminaarin teema vei ajatuksen pykälää pidemmälle: jos olemme hyvin varautuneita, se luo pidäkettä eli maamme pysyy koskemattomana.
Viimeisenä on nostettava esiin varautumisen pitkä jänne ja ajan tasalla pysyminen. Hanasaaressa on joensuulaiset olleet kuulolla – tarkalla korvalla – aiemminkin, ja jakaneet tietoa meille kaikille oman toiminnan kehittämiseksi. Realistisesti, pelkoja lietsomatta, on nytkin tarkoitus kehittää Joensuun varautumista joensuulaisten hyödyksi ja kaikkien joensuulaisten avulla. Varautuminen on parasta yhdessä tehtynä.
Kirjoittaja on Joensuun kaupungin valmius- ja turvallisuuspäällikkö ja toimii puheenjohtajana valtakunnallisessa kuntien turvallisuusverkostossa.
Hanaholmen-aloite on monialainen bilateraalinen kriisivalmiusohjelma. Sen tavoitteena on vahvistaa siviilipuolen kriisinhallintakykyä Ruotsissa ja Suomessa ja edistää maiden välistä yhteistyötä siviilikriisien varautumisessa ja hallinnassa.