kaksi opiskelijaa käyttää tietokonetta

Teek­ka­rit kul­ke­vat yhtä mat­kaa yri­tys­ten kans­sa

Joensuussa juhlitaan pian ensimmäistä teekkarivappua

Joen­suus­ta tuli vii­me syk­sy­nä teek­ka­ri­kau­pun­ki, kun kes­tä­vien tek­no­lo­gioi­den ja foto­nii­kan opis­ke­li­jat aloit­ti­vat Joen­suun kam­puk­sel­la. Kau­pun­gin ensim­mäi­ses­tä teek­ka­ri­va­pus­ta uumoil­laan pit­kää.

Kes­tä­vien tek­no­lo­gioi­den fuk­sit Wil­ma Heik­ki­nen, 19 ja Tee­mu Rata­maa, 34 odot­ta­vat jo malt­ta­mat­to­mi­na Joen­suun ensim­mäis­tä teek­ka­ri­vap­pua, mut­ta puhu­taan nyt ensin opin­nois­ta.  

Joen­suun elin­kei­noe­lä­mä on otta­nut diplo­mi-insi­nöö­rio­pis­ke­li­jat innol­la vas­taan. 

– Abloy ker­toi, että monet yri­tyk­set ovat odot­ta­neet mei­dän­lai­sia osaa­jia Joen­suu­hun noin 60 vuot­ta. Yri­tyk­set­kin halua­vat kas­vat­taa mei­dän osaa­mis­tam­me, Wil­ma sanoo.

– Yri­tys­vie­rai­luil­la on hei­tet­ty meil­le pal­loa esi­mer­kik­si, että heil­lä tulee pal­jon huk­ka­läm­pöä tai tiet­ty­jä jäte­vir­to­ja, oli­si­ko meil­lä ideoi­ta, miten nii­tä voi­si hyö­dyn­tää, Tee­mu jat­kaa. 

Tee­mu Rata­maa ja Wil­ma Heik­ki­nen ovat muka­na luo­mas­sa Joen­suu­hun uut­ta teek­ka­ri­kult­tuu­ria. Opin­nois­sa myös yri­tyk­set ovat lähel­lä.

Sekoi­tus nuo­ria ja kon­ka­rei­ta

Kes­tä­viin tek­no­lo­gioi­hin pää­si sisään 40 opis­ke­li­jaa. Fuk­si­po­ruk­ka on sekoi­tus Wil­man tavoin suo­raan lukios­ta tul­lei­ta pari­kymp­pi­siä ja Tee­mun kal­tai­sia työ­elä­män kon­ka­rei­ta. 

– On AMK-taus­tai­sia, kemian ja mate­ma­tii­kan opet­ta­jia, tie­to­jen­kä­sit­te­ly­tie­tei­tä ja kemi­aa opis­kel­lei­ta sekä met­sä­tie­tei­li­jöi­tä, luet­te­lee Tee­mu, joka itse on lii­ke­ta­lou­den tra­de­no­mi. 

– Kes­tä­vät tek­no­lo­giat kiin­nos­ta­vat, kos­ka kes­tä­vyy­sa­jat­te­lu on lähel­lä sydän­tä­ni. Nyt, kun kou­lu­tus tuli koti­kau­pun­kiin, niin piti­hän sii­hen tart­tua , Tee­mu perus­te­lee valin­taan­sa.

Monet yri­tyk­set ovat odot­ta­neet mei­dän­lai­sia osaa­jia Joen­suu­hun noin 60 vuot­ta.

– Täs­tä saa vah­van osaa­mi­sen pro­ses­si- ja mate­ri­aa­li- ja it-puo­lel­le. Ensim­mäi­nen vuo­si on ollut tosi kiin­nos­ta­va, Wil­ma komp­paa. 

Opin­nois­sa pereh­dy­tään luon­non­va­ro­jen kes­tä­vään käyt­töön, mate­ri­aa­li­tek­niik­kaan, mit­taus­tek­niik­kaan, teol­li­siin pro­ses­sei­hin ja teol­li­suus­ta­lou­teen sekä tie­dol­la joh­ta­mi­seen. 

Alkuo­pin­to­jen jäl­keen suun­tau­tu­mis­vaih­toeh­to­ja on kak­si: mate­ri­aa­lit ja teol­li­set tuot­teet sekä digi­taa­li­set tuot­teet. Val­miis­ta diplo­mi-insi­nöö­reis­tä tulee aika­naan tie­to- ja mate­ri­aa­li­tek­nii­kan osaa­jia tuotekehitys‑, tut­ki­mus- ja joh­to­teh­tä­viin.

Käy­tän­nön sovel­luk­set koko ajan mie­les­sä

Alku on suju­nut pit­käl­ti mate­ma­tii­kan, kemian, tie­to­jen­kä­sit­te­ly­tie­tei­den ja fysii­kan teo­riao­pin­to­jen mer­keis­sä. 

– Niis­tä saa­daan tosi vah­va teo­ria­poh­ja. Aika pal­jon on pitä­nyt teh­dä duu­nia. On jou­tu­nut van­ha setä­mies muis­te­le­maan, miten asiat meni­kään, Tee­mu nau­rah­taa.

Tee­mu on kui­ten­kin pan­nut ilol­la mer­kil­le, että vaik­ka yli­opis­to-ope­tus on pää­asias­sa teo­reet­tis­ta, sen sovel­ta­mi­nen käy­tän­töön pide­tään koko ajan mie­les­sä.

Vaik­ka yli­opis­to-ope­tus on pää­asias­sa teo­reet­tis­ta, sen sovel­ta­mi­nen käy­tän­töön pide­tään koko ajan mie­les­sä.

– Fysii­kan perus­kurs­seil­la on käy­nyt muun muas­sa John Dee­ren meka­niik­ka­suun­nit­te­li­ja ker­to­mas­sa, miten meka­nii­kan perus­jut­tu­ja sovel­le­taan met­sä­ko­neen suun­nit­te­lus­sa ja Tuli­ki­ven kave­ri ker­to­mas­sa, miten läm­pö­op­pia hyö­dyn­ne­tään takan suun­nit­te­lus­sa.

Ihan kädet saves­sa on saa­nut olla esi­mer­kik­si kemian labrois­sa ja mate­ri­aa­li­tuo­tan­non työ­pa­jois­sa. 

– Pääs­tiin koke­maan, miten mate­ri­aa­lit toi­mi­vat, kun teh­tiin pais­tin­pan­nu ja leik­kuu­lau­ta. Olen ollut vii­mek­si puu­kä­si­työn tun­nil­la seis­ka­luo­kal­la, niin kyl­lä aluk­si jän­nit­ti, mut­ta kun sen kävi läpi, niin nyt uskal­taa parem­min, Wil­ma ker­too. 

– Teräs­le­vys­tä läh­det­tiin muok­kaa­maan, hit­saa­maan ja tai­vut­ta­maan let­tu­pan­nua, että opi­taan eri­lai­sia työs­tö­tek­nii­koi­ta, joi­ta voi­daan hyö­dyn­tää myö­hem­min tuo­te­ke­hi­tys- ja pro­to­tyyp­pi­kurs­seil­la, Tee­mu tar­ken­taa.

Tule­vai­suus roik­kuu puus­sa

Opis­ke­li­jat ovat tie­ten­kin tutus­tu­neet myös Joen­suun ykkös­ma­te­ri­aa­liin eli puu­hun. 

– Luen­noil­la on käsi­tel­ty puu­poh­jai­siin mate­ri­aa­le­ja ja tuot­tei­ta ja nii­den kier­rät­tä­mis­tä eli esi­mer­kik­si puu­kui­tu­ja, kas­vi­kui­tu­ja, sel­lu­ja, bio­te­ko­kui­tu­ja, pro­teii­ni­kui­tu­ja, eri­lai­sia bio­kom­po­siit­te­ja ja luon­non poly­mee­re­ja, Tee­mu luet­te­lee.

Vie­rai­le­va luen­noit­si­ja Hiil Oy.n ja Puu­ar­tis­tin yrit­tä­jä Miik­ka Koti­lai­nen ker­toi opis­ke­li­joil­le, miten yri­tys hyö­dyn­tää raken­nus­teol­li­suu­den kier­rä­tys­kel­vo­ton­ta jäte­puu­ta.

– He hiil­lyt­tä­vät puus­ta pin­nan pois ja käyt­tä­vät sitä jul­ki­si­vu­vuo­rauk­sis­sa. On kiin­nos­ta­vaa, miten jäte­puus­ta luo­daan kan­nat­ta­vaa lii­ke­toi­min­taa, Tee­mu ker­too. 

Puu on mate­ri­aa­li, joka tar­jo­aa pal­jon mah­dol­li­suuk­sia esi­mer­kik­si kier­to­ta­lou­den kek­sin­nöil­le. Kuvas­sa Hiil Oy:n hiil­le­tyn puun val­mis­tus­ta.

Opin­not ovat muu­ten­kin anta­neet ahaa-elä­myk­siä puun moni­puo­li­ses­ta hyö­dyn­tä­mi­ses­tä. 

– Sel­lun­tuo­tan­nos­sa syn­tyy sivu­vir­ta­na mus­ta­li­pe­ää. Sii­tä voi­daan irrot­taa lig­nii­niä, jol­la voi­tai­siin kor­va­ta akku­jen gra­fiit­ti­hii­li.”, Wil­ma heit­tää esi­mer­kin.

– Koi­vun uute­ai­neis­ta saa­daan sube­rii­nia, jos­ta on povat­tu jois­sain käyt­tö­tar­koi­tuk­sis­sa muo­vin kor­vaa­jaa, Tee­mu jat­kaa.

Ehkä alan suu­ren läpi­mur­ron teke­vät­kin jona­kin päi­vä­nä Joen­suun ensim­mäi­set teek­ka­rit. 

– Nämä aiheet ovat herät­tä­neet opis­ke­li­jois­sa pal­jon kes­kus­te­lua ja oival­luk­sia syn­tyy. Kyl­lä siel­tä saat­taa jotain ideoi­ta vie­lä tul­la, Tee­mu pyö­rit­te­lee.

Tee­mu Rata­maan ja Wil­ma Heik­ki­sen mukaan vap­pusuun­ni­tel­mat ovat jo hyväl­lä mal­lil­la.

Vapuk­si suu­ret, mut­ta salai­set suun­ni­tel­mat

Sitä ennen täy­tyy kui­ten­kin viet­tää aina­kin kau­pun­gin his­to­rian ensim­mäi­nen teek­ka­ri­vap­pu. Joen­suun teek­ka­reil­le tar­jot­tiin mah­dol­li­suut­ta liit­tyä mate­ma­tii­kan ja fysii­kan opis­ke­li­joi­den kans­sa samaan aine­jär­jes­töön Epsi­lo­niin.

Foto­nii­kan teek­ka­rit liit­tyi­vät­kin sii­hen, mut­ta kes­tä­vien tek­no­lo­gioi­den opis­ke­li­jat päät­ti­vät lait­taa pys­tyyn oman kil­lan. Uusi kil­ta, Sus­Tek ry perus­tet­tiin vii­me syk­sy­nä jo alle kuu­kausi opin­to­jen alka­mi­sen jäl­keen. 

– Ensim­mäi­nen vuo­si on ollut opin­to­jen puo­les­ta niin tiuk­ka, että se on verot­ta­nut teek­ka­rie­lä­mää, mut­ta hyvin ollaan saa­tu kil­lan toi­min­ta käyn­tiin. On hie­noa, että voi­daan luo­da tän­ne ihan omat teek­ka­ri­pe­rin­teet, Wil­ma rie­muit­see.

On hie­noa, että voi­daan luo­da tän­ne ihan omat teek­ka­ri­pe­rin­teet.

Sus­Tek ry poik­ke­aa monis­ta teek­ka­ri­kil­lois­ta aina­kin suku­puo­li­ja­kau­mal­taan, sil­lä kes­tä­vien tek­no­lo­gioi­den opis­ke­li­jois­ta suu­rin osa on nai­sia. 

– Hal­li­tuk­ses­sa on kym­me­nen nais­ta ja kak­si mies­tä, kil­lan puheen­joh­ta­ja Wil­ma ilmoit­taa. 

Vapuk­si on suu­ret suun­ni­tel­mat.

– Mut­ta me ei pal­jas­te­ta nii­tä,  Wil­ma ja Tee­mu lin­jaa­vat. 

Sen ver­ran kui­ten­kin lip­sah­taa, että ennen vap­pua teek­ka­ri­fuk­sit kas­te­taan Ilo­saa­res­sa. Kas­te antaa oikeu­den käyt­tää teek­ka­ri­lak­kia. Kas­ta­ja on tie­ten­kin vie­lä salai­suus. 

– Pai­kal­le pitäi­si olla tulos­sa näky­vää­kin poruk­kaa, Wil­ma vih­jaa. 

Joka tapauk­ses­sa joen­suu­lais­ten on syy­tä varau­tua sii­hen, että teek­ka­rei­den pin­kit haa­la­rit näky­vät vap­pu­na katu­ku­vas­sa pit­kään.

– On suun­nit­teil­la parin vii­kon vap­pu. Kii­tos ja anteek­si jo etu­kä­teen, Wil­ma ja Tee­mu nau­ra­vat.




Artikkeli on tuotettu osana Joensuun kaupungin innovaatiotoiminnan ekosysteemisopimuksen (EAKR) toimintoja, joita osarahoittavat Euroopan unioni sekä Joensuun kaupunki.

Aiheeseen liittyviä uutisia