Sound and Light ‑kon­sert­tien lumoa

Sound and Light — ään­tä ja valoa on Itä-Suo­men yli­opis­ton ja Joen­suun kau­pun­gi­nor­kes­te­rin yhteis­to­teu­tuk­se­na tuot­ta­ma kon­sert­ti­sar­ja, joka esi­te­tään Joen­suun kon­ser­va­to­rion juh­la­sa­lis­sa sun­nun­tai­na 5.5., lau­an­tai­na 11.5. ja sun­nun­tai­na 12.5. Kon­sert­tien tar­koi­tuk­se­na on tar­jo­ta ylei­söl­le rikas koke­mus, jos­sa valon ja jousi­kvar­te­tin musii­kin vuo­ro­vai­ku­tus luo ainut­laa­tui­sen tun­nel­man.  

Soo­lo­sel­lis­ti Aki­to Goton ja valo­suun­nit­te­li­ja Onni Tah­va­nai­sen yhteis­työl­lä syn­tyy kol­mio­sai­nen kon­sert­ti­ko­ko­nai­suus, joka poik­ke­aa perin­tei­ses­tä klas­si­sen musii­kin esi­tyk­ses­tä. 

Valol­la lisä­ar­voa musii­kil­le

Monin­ker­tai­ses­ti pal­kit­tu soo­lo­sel­lis­ti Aki­to Goto on vas­tan­nut kon­sert­ti­sar­jan visios­ta ja sidos­ryh­mien orga­ni­soin­nis­ta. 

– Kai­ken kaik­ki­aan tämä on ollut hyvin jän­nit­tä­vää. Olen hyvin iloi­nen sii­tä, että kaik­ki sidos­ryh­mät ovat olleet yhtä into­hi­moi­sia kuin minä tämän tapah­tu­man luo­mi­ses­sa. Haluam­me teh­dä täs­tä iki­muis­toi­sen tapah­tu­man, Goto ker­too. 

Onni Tah­va­nai­nen on työs­ken­nel­lyt valo­fes­ti­vaa­lien ja valoins­tal­laa­tioi­den paris­sa yli 10 vuot­ta. 

– Toi­min kon­ser­tis­sa visu­aa­li­se­na joh­ta­ja­na. Mie­tim­me Aki­ton kans­sa, että mil­tä kon­sert­ti voi näyt­tää. Lisäk­si hoi­dan kon­ser­tin valo­to­teu­tuk­sen. 

Kysees­sä ei kui­ten­kaan ole täy­sin uusi kon­sep­ti. Valoa on näh­ty ennen­kin musii­kil­li­sis­sa toteu­tuk­sis­sa. 

– Ään­tä ja valoa on yhdis­tet­ty aiem­min­kin. Aina ei kui­ten­kaan käy­te­tä voi­ma­kas­ta valol­lis­ta ilmai­sua oleel­li­se­na osa­na kon­sert­tia, Tah­va­nai­nen ker­too. 

Yhteis­työn tar­koi­tus on olla toi­mia­la­ra­jat ylit­tä­vää. 

– Kon­ser­tis­sa on joi­ta­kin pii­lo­vies­te­jä. Yhteis­työn aloit­ta­mi­sen syy­nä oli tar­kas­tel­la, miten musiik­ki voi edis­tää kau­pun­kia ja mil­lai­sia vai­ku­tuk­sia sil­lä voi olla. Pyrim­me yhteis­työl­lä löy­tä­mään yhteyk­siä eri alo­jen välil­lä. Joen­suus­sa on vah­vaa foto­niik­kao­saa­mis­ta, jota pyrim­me hyö­dyn­tä­mään, Goto avaa. 

Valo on jota­kin, jon­ka ylei­sö havait­see hel­pom­min kuin äänen

Tänä päi­vä­nä klas­si­sen musiik­kie­si­tyk­sen seu­raa­mi­nen voi olla joil­le­kin haas­teel­lis­ta. Valol­la on olen­nai­nen roo­li esi­tys­ten havain­nol­lis­ta­mi­ses­sa. 

– Klas­si­sen musii­kin puo­lel­la hyö­dym­me sii­tä, että tuom­me esi­tyk­seen jotain lisä­ar­voa. Valo on jota­kin, jon­ka ylei­sö havait­see hel­pom­min kuin äänen. Ääni on lopul­ta hyvin abstrak­tia. Haluam­me ilmais­ta esi­tyk­ses­sä ään­tä valol­la, Goto ker­too. 

Luvas­sa teat­te­ri­mai­nen koko­nai­suus

Valon on tar­koi­tus tukea musiik­kia ja teh­dä koke­muk­ses­ta kuun­te­li­jal­le ainut­laa­tui­nen. 

– Olem­me miet­ti­neet muusi­koi­den kans­sa niin, että valo tukee mah­dol­li­sim­man hyvin musiik­kia ja kas­vat­taa esi­tyk­sen kat­ta­maan koko salin. Käy­tän­nös­sä valo­suun­nit­te­lu on teh­ty teat­te­ri­mai­sek­si, ker­too Tah­va­nai­nen. 

Kat­so­jal­le ei aina tule ilmi, että mitä kaik­kea valol­la voi teh­dä 

Valon hyö­dyn­tä­mi­sel­lä esi­tyk­ses­sä on vain tai­vas raja­na.

– Valo mah­dol­lis­taa pal­jon valin­nan­va­paut­ta. Kat­so­jal­le ei aina tule ilmi, että mitä kaik­kea valol­la voi teh­dä. Muo­kat­ta­vis­sa ovat muun muas­sa valon värit ja suun­ta. Valo voi olla myös peh­me­ää tai kovaa, liik­ku­vaa tai kii­la­mais­ta. On hir­mu mää­rä eri vaih­toeh­to­ja, mitä voi­daan teh­dä valol­la, huo­maut­taa Tah­va­nai­nen.

Luvas­sa on kon­sert­ti, joka on visu­aa­li­ses­ti todel­la eri­lai­nen kuin klas­si­sen musii­kin kon­ser­tit yleen­sä 

Kon­ser­tis­sa on käy­tös­sä val­ta­va mää­rä eri­lai­sia ele­ment­te­jä. 

– Luvas­sa on kon­sert­ti, joka on visu­aa­li­ses­ti todel­la eri­lai­nen kuin klas­si­sen musii­kin kon­ser­tit yleen­sä. Valon lisäk­si käy­te­tään myös pimeyt­tä, usvaa sekä mui­ta efek­te­jä eri­lais­ten tun­nel­mien luo­mi­sek­si. 

– Pyrim­me teke­mään ainut­laa­tui­sen koko­nai­suu­den. Toi­vom­me, että esi­tys tulee ihan täy­del­li­se­nä yllä­tyk­se­nä ja on mie­leen­pai­nu­va, Tah­va­nai­nen ker­too.