Mies seisoo ulkona katse kameraan päin. Taustalla luminen piha ja asutusta.

Paras­ta Joen­suus­sa on vapaus

Mohammad Ali Heidari löysi Joensuusta vapauden

–Kut­su minua Hei­da­rik­si, se kuu­los­taa suo­ma­lai­sel­ta, joen­suu­lais­tu­nut afga­nis­ta­ni­lai­nen Moham­mad Ali Hei­da­ri nau­raa.

Afga­nis­ta­nis­ta kotoi­sin ole­va Moham­mad Ali Hei­da­ri tuli Suo­meen tur­va­pai­kan­ha­ki­ja­na vuon­na 2015.

Tuol­loin 40-vuo­tias Hei­da­ri sijoit­tui alus­sa Jyväs­ky­lään, jos­sa hän aloit­ti suo­ma­lai­sen perus­kou­lun. Kie­lio­pin­not oli­vat vält­tä­mät­tö­miä, sil­lä Hei­da­ri halusi jää­dä Suo­meen pysy­väs­ti. Hei­da­ri tun­nus­tau­tuu ateis­tik­si, joka on Afga­nis­ta­nis­sa kiel­let­tyä.

–Siel­lä kaik­kien täy­tyy olla mus­li­me­ja, mut­ta minä en usko mihin­kään, Hei­da­ri ker­too.

MIes istuu kahvipöydässä.

Hei­da­ri pel­kä­si ensim­mäi­set vuo­det Suo­mes­sa ker­toa kenel­le­kään uskon­nol­li­ses­ta vakau­muk­ses­taan, tai sen puut­tu­mi­ses­ta. Koti­maas­sa sii­tä oli­si jou­tu­nut vai­keuk­siin, eikä suo­ma­lai­nen uskon­non­va­paus ollut hänel­lä alus­sa vie­lä tie­dos­sa.

–Sit­ten Jyväs­ky­läs­sä eräs tut­ta­va ker­toi minul­le Suo­men lais­ta, että Suo­mes­sa saat olla usko­mat­ta mihin­kään, ja se muut­ti koko elä­mä­ni.

Hei­da­ri kuvai­lee syn­ty­neen­sä uudel­leen Suo­mes­sa, kun hän ymmär­si miten vapaas­ti tääl­lä voi aja­tel­la.

Moham­mad Ali Hei­da­ri ker­too syn­ty­neen­sä uudel­leen Suo­mes­sa, ja rakas­tu­neen­sa Joen­suu­hun.

Töi­tä ja ystä­vien etsin­tää

Säh­kö­asen­ta­jan kou­lu­tuk­sen Afga­nis­ta­nis­sa saa­nut Hei­da­ri halusi raken­taa elä­män­sä Suo­meen, sik­si kie­li­tai­don hank­ki­mi­nen oli ensi­si­jai­nen asia. Hei­da­ri puhuu­kin tänä päi­vä­nä erin­omai­ses­ti Suo­men kiel­tä.

–Lem­pi­ni­meä, ei minul­la ole sel­lais­ta, mut­ta voit kut­sua minua Hei­da­rik­si, se kuu­los­taa suo­ma­lai­sel­ta, mies nau­raa.

Vuon­na 2019 Hei­da­ri haki ja sai töi­tä Ylä­myl­lyl­tä KKR Steel ‑yri­tyk­ses­tä. Sii­nä työs­sä hän on edel­leen.

Työ­päi­vät ovat kym­men­tun­ti­sia, eikä aikaa har­ras­tuk­sil­le juu­ri jää. Joen­suun Nol­ja­kas­sa asu­va Hei­da­ri ker­too tapaa­van­sa työ­ka­ve­rei­taan ja mui­ta afga­nis­ta­ni­lai­sia lähin­nä vii­kon­lop­pui­sin.

–Arki­sin on työ­päi­vän jäl­keen väsy­nyt, käve­len met­säs­sä, mut­ta en har­ras­ta muu­ta.

Mies katsoo ikkunasta ulos.

Haa­vee­na oman kodin osta­mi­nen

Hei­da­rin mukaan har­ras­tus­ten puu­te taval­laan estää myös mui­hin ihmi­siin tutus­tu­mi­sen.

–Oli­si muka­vaa saa­da suo­ma­lai­sia kave­rei­ta, mut­ta suo­ma­lai­siin on ollut vähän vai­kea tutus­tua, Hei­da­ri har­mit­te­lee.

Hei­da­ri  halu­aa asua Joen­suus­sa lop­pue­lä­män­sä ja haa­vei­lee jat­ko-opin­nois­ta. 

–Osaan säh­kö­alaa, hit­saa­mis­ta ja ymmär­rän myös auto­me­ka­nii­kas­ta. En ole vie­lä päät­tä­nyt, mihin haluan eri­kois­tua.

Hei­da­ri on asu­nut kol­mes­sa eri osoit­tees­sa Joen­suus­sa, ja hän kehuu kaik­kia naa­pu­rei­taan.

–Tulen usein yöl­lä töis­tä kotiin, aina on saa­nut nuk­kua rau­has­sa eivät­kä naa­pu­rit ole häi­rin­neet, minul­la on ollut muka­via naa­pu­rei­ta.

–Oli­si myös muka­vaa jos voi­si ostaa Joen­suus­ta oman kodin, Hei­da­ri haa­vei­lee.

Aiheeseen liittyviä uutisia