Eero Lehtimäki on kiireinen mies. Kapellimestarin työ vie miestä ympäri Suomea ja maailmaa. Helsinki, jossa Eero asuu puolisonsa kanssa, on Joensuusta katsottuna kaukana. Millaisena ympäri maailmaa sukkuloiva ylikapellimestari näkee asian?

– Suomessa ei ole yhtäkään orkesteria, jossa ei olisi minun kavereitani töissä eikä Joensuu ole poikkeus. Se helpottaa reissutyötä. Uskon, että Joensuusta tulee minulle varmasti kuin toinen koti, jossa on niitä ”omia” ihmisiä ympärillä.

Joensuu on Eerolle tuttu paikka uran eri vaiheilta. Hyvän kahvin ystäväksi tunnustautuva kapellimestari kertoo tietävänsä muun muassa hyvät paikalliset kahvilat.

– Toivon, että ihmiset tulisivat moikkaamaan ja vaihtamaan muutaman sanan, kun näkevät minut kahvilassa tai missä vaan. Olisi hauska laajentaa ”omat” ihmiset -käsitettä kaupunkilaisiin isommin.

– Olisi kiva kuulla myös ihmisten ajatuksia konserteista. Eikä tarvitse olla musiikin erikoisasiantuntija keskustellakseen. Avaan mielelläni musiikin sanomaa ja annan keskusteluissa ajatuksia musiikin ymmärtämiseen eri kanteilta. Tällaiset keskustelut ovat antoisia ja toivon, että niitä syntyy spontaanisti joensuulaisten ja lähiympäristöjen ihmisten kanssa.

Sopiva suhde yllättävän ja perinteisen välillä on tavoitteeni tulevassa ohjelmistossa.

”Oho!” herättelee konserttikävijää

Eero Lehtimäki ei hakenut Joensuun kaupunginorkesterin ylikapellimestarin paikkaa. Hänet kutsuttiin tehtävään.

Niin Eeron kuin kaikkien muidenkin orkesterilaisten tavoitteena on kasvattaa kävijämääriä ja saada konsertteihin myös aivan uudenlaisia kuulijoita, sellaisia jotka eivät ole aikaisemmin käyneet klassisen musiikin konserteissa.

Uusi ylikapellimestari on hahmotellut linjauksia mihin suuntaan Joensuun kaupunginorkesteria lähtee kuljettamaan yhteisellä matkalla kohti tavoitetta.

– Pyrin siihen, että jokaisessa konsertissa olisi jokin ”Oho!”-kohta. Jotain sellaista mikä ei ole tuttua ja turvallista. Esimerkiksi syksyllä kaupunginorkesterin solistiksi saapuu beatboxaaja Felix Zenger. Vähän erikoisena yhdistelmänä sen kanssa onkin Sibeliusta ja Klamia, jotka klassiselle konserttikävijälle pysyvät mukavuusalueella. Sopiva suhde yllättävän ja perinteisen välillä on tavoitteeni tulevassa ohjelmistossa. Toisin sanoen kenenkään ei tarvitse tuntea oloaan konserttia kuunnellessaan eksyneeksi, mutta ei myöskään puutuneeksi.

Eero lupailee myös viime vuosiin verrattuna entistä kotimaisempaa kattausta konsertteihin. Se onkin luonnollista, sillä Eeron lisäksi myös tuoreet  taiteelliset partnerit Minna Pensola ja Iiro Rantala ovat suomalaisia. Syksyllä Joensuun kaupunginorkesteri saa lisäksi vierailevaksi kapellimestariksi tuttuakin tutumman Jurjen Hempelin. Eero kutsui edeltäjänsä vierailemaan syyskauteen, koska halusi uusien tuulien keskellä muistuttaa myös jatkuvuuden tärkeydestä. Hempel johtaa 30.10. kauhuelokuvaklassikko Nosferatun musiikkia Halloweenajankohdalle sopivasti.

Eero pyörittelee tulevan kauden ohjelmaa käsissään tyytyväisenä.

– Syksyn ohjelmisto on kivan monipuolinen. Viihdekonsertti, lastenkonsertti, sinfoniakonsertteja hauskoilla teemoilla ja hienojen taiteilijoiden kanssa. Sopivasti uutta ja vanhaa sekä pieniä yllätyksiä. Aion puhua myös konserteissa. Heitellä ideoita, miten kuunnella jotain kappaletta ja tulkita.  Haluan poistaa pelkoja siitä, ettei ymmärtäisi musiikkia.

Suurin osa työstäni on valmistautumista, tulkinnan hiomista.

Te kysyitte, Eero vastaa

Millainen on ensi syyskaudella tavallinen työviikko, kun olet Joensuussa johtamassa meidän kaupunginorkesteriamme?

– Saavun myöhään sunnuntai-iltana, ja harjoitukset orkesterin kanssa alkavat maanantaiaamuna kymmeneltä. Olen todella surkea aamuihminen, siksi haluan saapua jo illalla. Parhaina aamuina joogaan ennen harjoituksia tai käyn aamukävelyllä. Se ei kuitenkaan tule luonnostaan, vaan joudun tekemään töitä, että saan sen aikaiseksi.

Aamiaisen jälkeen Eero suuntaa Carelia-salille orkesterin eteen. Tai paremminkin rinnalle.

– En johda pelkästään musiikkia, vaan ihmisiä.

Maanantain harjoituksissa kappale tai sinfonian osa soitetaan ensin läpi keskeytyksittä ja virittäydytään sen myötä yhdessä samaan tunnelmaan. Sen jälkeen alkaa niiden varsinainen työstäminen, hiominen ja hienosäätö. Harjoitusten jälkeen muusikot jatkavat omaa harjoitteluaan itsenäisesti. Lehtimäki siirtyy myöhäiselle lounaalle.

– En ikinä syö harjoitusten tauolla lounasta. En vain ole oppinut siihen. Lounaan jälkeen hyvin suurella todennäköisyydellä siirryn tuplaespresson ääreen Houkutukseen. Se on pakko saada.

Iltaisin Eero käy vielä jossakin syömässä. Myöhään sekin, sillä mies tunnustautuu yökyöpeliksi. Viikko huipentuu torstain konserttiin.

– Suurin osa työstäni on valmistautumista, tulkinnan hiomista. Kuulijat näkevät kaikesta siitä työstä vain jäävuoren huipun eli konsertin.

Entä jos konserttiin nukahtaa?
– Voin paljastaa, että minulle on käynyt niin usein. Se johtuu siitä, että mulla on niin hyvä olla konsertissa. Sitä ei tarvitse hävetä. Puolison kanssa täytyy toki esittää, että on hereillä.

Onko oikein ajatella, että joku kappale on ”ruma”?
– Joku kappale voi olla ”ruma”. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kappale olisi huono. Ruman kappaleen tarkoitus voi olla kuvata esimerkiksi kauhua ja epätoivoa. Tämän ymmärtäminen voi avata korvat kuulemaan kappaleen kauneus.

Mitä mieltä olet Carelia-salin akustiikasta?
– No, onhan siellä työskentely tosi haastavaa salin ongelmien vuoksi. Mutta kaikesta huolimatta orkesterimme soittaa siellä hienoja konsertteja jatkuvasti, joten olisi ihan pöljää jäädä kotiin odottamaan uutta salia. Ja sitten kun saadaan se odotettu uusi konserttisali, jonka joensuulaiset ansaitsevat ja tarvitsevat, on yleisölle mahtava kokemus kuulla se ero!

Mikä on lempisävellyksesi?
– Tämä vaihtuu ehkä lähes päivittäin, mutta tänään kärjessä on Sergei Rahmaninovin “Sinfoniset tanssit”

Suosittele kolmea biisiä, joiden kautta voi helpohkosti astua klassisen musiikin maailmaan.
–Heitän vähän eri tyylisiä kappaleita eri vuosisadoilta:

  1. Rauhallinen, ehkä melankolinenkin ja mietiskelevä jousiorkesteribiisi, joka ainakin mulla menee tunteisiin – Pēteris Vasks: Musica serena (Joensuussa 24.10.2019 Juha Kankaan johtamana)
  2. Todellinen klassikkosinfonia, wieniläisklassismia aidoimmillaan – Joseph Haydn: 94. sinfonia (Joensuussa 21.11. Minna Pensolan ja Antti Tikkasen kanssa)
  3. Hienoa näytelmämusiikkia, joka koostuu tunnelmallisista ja juonen mukana kulkevista osista – Jean Sibelius: Pelleas & Melisande (Joensuussa 5.12. minun seurassani)

Orkesterin syksyn ohjelmisto
www.joensuu.fi/kaupunginorkesteri