Ammattimuusikkona Vaasassa vuosina 1992–93, pitkiä sijaisuuksia muun muassa Radion sinfoniaorkesterissa ja Suomen Kansallisoopperan orkesterissa, kahdeksan vuotta Savonlinnan oopperajuhlien orkesterissa, työkokemusta Helsingin kaupunginorkesterista ja Tapiola Sinfonietasta. Kokemusta Petri Valliuksella riittää. Ensi syksynä hänellä tulee 17 vuotta täyteen Joensuun kaupunginorkesterissa.

Kun Lieksasta kotoisin oleva Petri Vallius meni lapsena Pielisen Karjalan musiikkiopistoon, hän ei vielä tiennyt, että klarinetista tulisi hänen soittimensa.

–Musiikkikoulussa ei ollut siihen aikaan harmonikan opetusta, mikä olisi ollut vanhempieni toivoma soitin. Ryhdyin rehtori Erkki Eskelisen suosituksesta ja innoittamana 9-vuotiaana soittamaan klarinettia. Hän kertoi, että puhallinorkesterissa on pulaa klarinetin soittajista. En ollut koskaan edes nähnyt kyseistä soitinta. En tiedä näkikö Erkki, että minä sovin juuri klarinetin soittajaksi. Monet muut joutuivat kokeilemaan useaa eri soitinta, ennen kun se oikea löytyi. Minulle klarinetti tuntui heti omalta. Siinä kävi hyvä tuuri.

Petri Vallius kuvailee soitintaan ilmaisukykyiseksi.

– Klarinetti on hieno instrumentti. Sillä pystyy hyödyntämään erittäin laajaa voimakkuus- ja sävyskaalaa. Ääniala on myös hyvin laaja. Klarinetti taipuu orkesterisoittimeksi, jazziin, solistisoittimeksi… Orkesteri on täynnä hienoja soittimia, ja klarinetti täydentää kokonaisuutta.

Viuluun ja moneen muuhun soittimeen verrattuna klarinetti on hyvin ergonominen soitin. Esimerkiksi työasentoon ei tule toispuoleisuutta muuta kuin käsien korkeussuuntaisesta asennosta ja soittoasento on suora.

– Klarinetissa on myös se hyvä puoli, että tuotettu ääni lähtee itsestä poispäin eikä esimerkiksi soi oman korvan vieressä kuten viulussa.

Minulle klarinetti tuntui heti omalta. Siinä kävi hyvä tuuri.

Salibandyn parissa klarinetin soitto unohtuu

Musiikkiopiston jälkeen tie vei Petri Valliuksen Sibelius Akatemiaan Helsinkiin.

– Akatemian opintojen aikana tuli kierrettyä paljon koesoitoissa ja etsittyä omaa paikkaa. Joensuussa oli toimi auki ja ajattelin, että olisi hyvä päästä lähelle kotiseutuja pysyvämmin. Minulla kävi hyvä tuuri, kun sain paikan. Syksy 2003 jännitettiin vaimon työllistymistä. Meillä oli vielä asunto Helsingissä siinä vaiheessa. Palaset loksahtivat onneksi paikoilleen ja vaimoni sai vakituisen työpaikan Joensuusta puoli vuotta myöhemmin.

Pariskunnan vakiintuessa Joensuuhun perheeseen syntyi kaksospojat, mikä muutti muusikon elämän arvojärjestystä.

– Perhesyistä jättäydyin pois esimerkiksi myös Savonlinnan oopperajuhlien orkesterista, jossa soitin kahdeksan vuotta. Kaksospoikien myötä töitä oli kotonakin ihan riittävästi. Yksi kuuma kesä pyöriteltiin oopperajuhlilla kymmenen kuukauden ikäisten vauvojen kanssa ja se riitti. Töiden päätyttyä keskiyöllä oli haasteellista herätä aikaisin aamulla väsyneenä poikia syöttämään, kertoo Petri, vaikka tapahtumat jo nyt vuosien jälkeen vähän hymyilyttävät.

Kaksospojat täyttävät syksyllä 2020 jo 15 vuotta.

– Nyt voisi jo taas lähteä vaikka verestelemään muistoja Savonlinnaan, Vallius tuumaa.

Pojat harrastavat salibandyä ja harrastus on imaissut myös isän mukanaan.

– Olin valmennushommassa mukana kuusi vuotta. On tärkeää, että on työn henkiselle kuormitukselle myös vastapainoa. Salibandyn parissa klarinetin soitto unohtuu. Olen aktiivisesti mukana seuran kehitystyössä, ja toimin Josba Junioreiden johtokunnan puheenjohtajana.

Lisäksi vastapainoa ammattimuusikon työlle Petrille antaa talvisin hiihto.

– Helsingin vuosien jälkeen hiihtokipinä alkoi uudelleen Joensuussa. Kesäisin lenkkeilen. Omakotitalossa riittää myös pihatöitä ja sitä kautta hyötyliikuntaa tulee itsestään.

”Pitkän konsertin jälkeen olo on euforinen”

Kellonajallisesti katsottuna muusikon työpäivä vaikuttaa lyhyeltä. Työhön sisältyy kuitenkin paljon muutakin.

– Työ on intensiivistä. Siinä joutuu koko ajan laittamaan itsensä peliin. Kun on vaikeampaa soitettavaa, niin työpäivän jälkeen on ihan rättiväsynyt. Myös korvat väsyvät, jos soitetaan isolla volyymillä harjoituksissa.

Muusikon työ on siis kuluttavaa. Mutta on siinä paljon muutakin Petri Valliuksen mukaan.

– Pitkän konsertin tai oopperan jälkeen oloa voisi kuvailla jopa euforiseksi. Aivan kuin olisi juossut maratonin. Konsertit ovat palkitsevia.

Petri Vallius jaksaa kuunnella myös kotonaan musiikkia, vaikkakin silloin kaiuttimista soi enemmän viihteellinen ja kevyt musiikki.

– Klassista en juurikaan vapaa-ajalla kuuntele. Silloin iskee nimittäin monesti ammattitauti ja musiikkia kuuntelee liian ammattimaisesti, löytää virheitä ja alkaa kritisoida.

Itsensä kritisoinnissa Vallius on oppinut olemaan armollisempi kuin nuorena.

– Työhön osaa jo suhtautua armollisemmin. Toki ikinä se ei ole liukuhihnatyötä. Olen oppinut pitämään työ- ja kotiasiat erillään ja lomat lomina. Opiskeluaikoina tuli huono omatunto, jos ei koko ajan treenannut soittoa hurjan paljon. Nuorena omistauduin musiikille enemmän. Onneksi perustyö tuli tehtyä nuorena hyvin, niin nyt pystyy hieman ulosmittaamaan sitä työtä eli harjoittelua pystyy jaksottamaan järkevämmin eikä tarvitse olla koko ajan pilli kourassa. Toki ylläpitoa täytyy tehdä ja ikäkin tekee oman tehtävänsä. Vanhemmiten olen huomannut myös kehonhuollon merkityksen.

Joensuussa on hyvä tiimi kasassa

Pitkän uran varrelta Petri Valliuksella on paljon muistoja. Huippuhetkenä hän mainitsee Jorma Panulan 70-vuotisjuhlat Finlandia-talossa, missä soitti varta vasten kasattu juhlaorkesteri. Konserttia oli vuorollaan johtamassa Jorman entisiä kapellimestariluokan oppilaita. Savonlinnan oopperajuhlavuosiltaan Vallius muistelee lämmöllä Wagnerin oopperaa Tristan ja Isolde.

– Olen aina pitänyt Wagnerista kuin hullu puurosta ja olen sitä paljon päässyt soittamaankin. Pidän paljon myös Richard Straussin musiikista. Lempisäveltäjiin kuuluvat tietysti myös Sibelius sekä Nielsen.

Kapellimestareiden kohdalla puhutaan paljon karismasta. Mitä mieltä Vallius on asiasta?

– Se tulee aika nopeasti esille, jos sitä on. Sitä on vaikea pukea sanoiksi, mutta muusikot aistivat sen välittömästi. Persoona ja elekieli kokonaisuutena vaikuttavat karismaan oleellisesti. Minulla on ollut kunnia soittaa useiden karismaattisten kapellimestareiden johdolla. Näistä mainittakoon mm. Paavo Berglund, Esa-Pekka Salonen, Leif Segerstam, Jukka-Pekka Saraste, Sakari Oramo ja Kent Nagano.

– On hienoa, että meille tuli nuori lahjakkuus Eero Lehtimäki taiteelliseen johtoon Joensuun kaupunginorkesteriin. Se on todella positiivista. Sen verran, mitä olen konsertteja soittanut Eeron kanssa, niin uskallan sanoa, että meille tulee hienot vuodet yhdessä. Siihen kun vielä lisätään partnerit Minna Pensola ja Iiro Rantala! Meillä on hyvä tiimi kasassa.

Sen verran, mitä olen konsertteja soittanut Eeron kanssa, niin uskallan sanoa, että meille tulee hienot vuodet yhdessä.

Työ on jatkuvaa kehittymistä

Muusikon työ on jatkuvaa itsensä kehittämistä. Valliuskin kertoo ottavansa itselleen pieniä teemoja, joihin keskittää ajatuksensa. Kehittymisteema voi olla muutakin kuin musiikillinen asia, esimerkiksi niinkin arkinen asia kuin istuminen, sillä orkesterimuusikon työ on istumatyötä.

– Kun keskittyy ja pyrkii havainnoimaan mahdollisimman paljon kapellimestaria ja muita soittajia, huomio lipsuu pois hyvästä soittoasennosta. Silloin monesti saa joitain lihaksia jumiin. Pyrin välillä keskittymään myös hyvään istuma-asentoon.

Orkesterimuusikon työ on jatkuvaa kehittymistä ja joukkuepeliä.

– Meillä on vahvuuksia ja heikkouksia. Joukkue on yksilöiden taitoa, mutta myös yhteen hiileen puhaltamista. Kapellimestari on valmentaja. Heidän täytyy havainnoida uskomattoman paljon asioita ja tehdä nopeita päätöksiä hyvin lyhyessä ajassa. Kapu on paljosta vastuussa. Nostan heille hattua.

Orkesteri on Valliuksen kokemuksen mukaan kehittynyt vuosien mittaan tasollisesti. Ja hän toivoo, että kehitykseen tulee selvä piikki lähivuosina.

– Toivon, että orkesterimme viiden vuoden päästä on isompi. Silloin repertuaarimme olisi laajempi. Tavoite on myös se, että olemme entistä parempi ja iskukykyisempi orkesteri. Aina pitää asettaa tavoitteita ja kehittyä kuten tähänkin asti.

Ota orkesteri omaksesi! Tässä juttusarjassa esittelemme Joensuun kaupunginorkesterin toimintaa ja muusikoita.

Tutustu myös orkesterin konserttitarjontaan: Tulevat konsertit