Joensuun kaupunginorkesterin tuore jäsen, I viulua soittava Klaus-Peter Haav luonnehtii viulunsoiton olleen osa hänen elämäänsä aina. Musiikin tunteellisuuden ja yhdessä tekemisestä nauttimisen muusikko nostaa orkesterissa soittamisen hienoimpiin puoliin.

– Molemmat vanhempani ovat ammattiviulisteja, joten viulu on tullut niin sanotusti äidinmaidon mukana elämääni, Haav kertoo.

– Musiikki on hyvin emotionaalista ja siinä pääsee eläytymään ihan täysillä mukana. On todella hienoa päästä samanhenkisten ihmisten kanssa tekemään musiikkia, hän sanoo.

Viulu ei Sibelius-Akatemiassa opiskelevan Haavin mukaan ole soittimena helpoimmasta päästä, vaan hän kuvailee soitinta haastavaksi.

– Haastavuutta voi ymmärtää esimerkiksi miettimällä, miltä tasolta suurin osa ihmisistä lähtee soittamaan viulua ja että soittimesta pitäisi saada kaunis ääni aikaiseksi, hän avaa.

Klaus-Peter Haav on tyytyväinen mies mielekkäässä työssä.

Puoleensavetävän kaupungin kiva orkesteri

Klaus-Peter Haav on tyytyväinen mies mielekkäässä työssä. Joensuun kaupunginorkesterissa hän on ollut mukana vakituisesti reilun kuukauden.

– Olin täällä muutaman kauden töissä viitisen vuotta sitten, mutta nyt sitten syyskuusta lähtien. Helsingissä olen tehnyt töitä sekä Suomen Kansallisoopperassa että Helsingin kaupunginorkesterissa ja Virossa olen myös työskennellyt jonkun verran. Olen ihan Helsingissä syntynyt, mutta kaikki sukujuureni ja perheeni ovat Virosta kotoisin, Haav selventää.

– Joensuussa oli aikoinaan kiva työskennellä ja kaupunki ja orkesteri olivat tuttuja entuudestaan, joten on tuntunut hyvältä olla täällä. Orkesterin ilmapiiri on todella kiva ja ihmiset ovat todella mukavia. Oikeastaan kaikki on Joensuussa oikein mukavaa ja minulla on ollut erittäin antoisa ensimmäinen kuukausi, hän jatkaa.

Joensuuta Haav kuvailee viehättäväksi pikkukaupungiksi.

– Erityisesti joki vetoaa minuun. Täällä on myös ihan kunnon keskusta elokuvateattereineen ja museoineen, niin on tekemistäkin ja vara valita, mitä tekee mieli tehdä milloinkin, Haav sanoo.

Haav harrastaa soittamisen vastapainoksi pingistä ja sulkapalloa, minkä lisäksi hän käy salilla. Hän nostaa orkesterissa soittaessa suureen arvoon hyvän ryhdin, jota edesauttavat istumatyössä hyvä tuoli ja sitä myöten hyvä asento.

– Viulunsoitto on lähtökohtaisesti aika epäergonomista, joten tasapainottaminen on tärkeää. Istuma-asento ei saisi ainakaan tuottaa lisäjännitystä. Jokaisen pitää pitää huoli omasta fysiikastaan orkesterimuusikkona.

Yhteisöllisyyden tunne heijastuu niin orkesterista kuin yleisöstä.

Yhteisöllisyyden lämpö

Orkesterin viulisti on kokenut intimiiksi. Päälimmäisenä mieleenjääneenä asiana Klaus-Peter Haav nostaa esiin yhteisöllisyyden tunteen, joka heijastuu niin orkesterista kuin yleisöstä.

– Suurin osa ihmisistä on ollut täällä hyvin pitkään ja ryhmästä näkee, että siitä on tullut keskenään läheinen. Se on todella kiva huomata, toteaa Haav.

– Olen kiinnittänyt samaan asiaan huomiota myös yleisön puolelta ja minusta tuntuu, että konsertteihin tulee aika paljon samoja ihmisiä. Tämänkaltainen yhteisöllisyys tuntuu aina lämminhenkiseltä, hän iloitsee.

Jos viulunsoitto ei olisi vienyt miestä mennessään, vaihtoehtoja tulevaisuudelle olisi löytynyt takataskusta.

– Jos en olisi viulisti, tekisin todennäköisesti jotain ruoanlaittoon liittyvää – voisin olla kokki. Se on myös luovaa työtä, joten se olisi jo siinä mielessä lähellä sydäntäni, Haav valottaa.

– Toinen vaihtoehto voisivat olla ajoneuvot, sillä autoista pidän myös, hän sanoo.

Ota orkesteri omaksesi! Tässä juttusarjassa esittelemme Joensuun kaupunginorkesterin toimintaa ja muusikoita.

joensuu.fi/kaupunginorkesteri