Alussa oli unelma yhteishengestä. Se syntyi 2000-luvun alussa Rantakylän koulussa, joka oli tuolloin Joensuun monikulttuurisin koulu. Koska kulttuurien kohtaamiseen liittyi myös haasteita, opettajat alkoivat miettiä kotouttamisen ja yhteisöllisyyden tueksi käytännön toimintaa, joka yhdistäisi eri taustoista tulevia lapsia.
Koulun silloiseen opettajakuntaan kuului muun muassa vastikään teatterialan tutkinnonsuorittanut Maria Pikkarainen, joten luontevaksi keinoksi valikoitui draama. Heti ensimmäinen kokeilu sai huiman suosion: RanKids aloitti toimintansa valtavalla yli 100 opiskelijan teatteriproduktiolla.
– Se oli yhteisölle todella iso asia. Koko koulun henki muuttui, Pikkarainen hehkuttaa.

Muutaman vuoden ajan toiminta jatkui tiiviisti koulutyöhön liittyvänä, mutta vuoteen 2006 mennessä se oli vakiintunut niin, että muun muassa avustusten hakemista varten todettiin järkeväksi perustaa yhdistys. Nykyisin RanKids ry toimii yhdistysmuotoisena mutta tekee tiivistä yhteistyötä Kieku Joensuun eli kaupungin kieli- ja kulttuuriryhmien kanssa.
– Kiekussa kotouttaminen on päätyö, ja RanKids on sen vapaa-ajan jatko, tiivistää Pikkarainen, joka nykyään työskentelee Kieku Joensuun palvelupäällikkönä ja ohjaa RanKidsin toimintaa harrastuksenaan.
Ovet avoinna kaikille
Keskeisintä RanKidsissä on alusta asti ollut se, että mukaan ovat tervetulleita kaikki. Kulttuuritaustalla, kielitaidolla tai aiemmalla teatteriosaamisella ei ole väliä, ja vaikka toiminta painottuu nuoriin, niin osallistumaan pääsevät myös muun ikäiset.
– Jos työn alla olevaan näytelmään ei voida kesken kaiken ottaa enää uusia tulijoita, niin heidät toivotetaan tervetulleiksi seuraavaan projektiin. Joskus porukkaa on myös jaettu useampaan ryhmään, jotta kaikki mahtuisivat mukaan, Pikkarainen kertoo.
Opetuskielinä toimivat suomi ja englanti, mutta aina produktion edetessä suomen kielen osuus kasvaa. Välillä varmistellaan, ymmärtävätkö kaikki, ja tarvittaessa selitetään asia toisella tavalla.
Keskeisintä RanKidsissä on alusta asti ollut se, että mukaan ovat tervetulleita kaikki.
Vaihtuvuutta ja pysyvyyttä
RanKidsin toiminnan ytimenä on kotouttaminen. Siksi on luontevaa, että projektien välissä väki vaihtuu ja mukaan tulee jatkuvasti uusia osallistujia. Lisäksi toimintaan osallistuvat nuoret joutuvat usein lopettamaan viimeistään silloin, kun valmistuttuaan muuttavat muualle.
– Meiltä on lähtenyt useita nuoria opiskelemaan myös taidealalle, tällä hetkellä esimerkiksi Helsinkiin. Mutta aina toisinaan joku heistä palaakin. Joensuussa olisi veto- ja pitovoimaa, mutta olisi tärkeää saada heille täällä töitä, Pikkarainen toivoo.
Ensimmäiset RanKidsissä alakouluikäisinä aloittaneet ovat nyt jo kolmekymppisiä nuoria aikuisia, ja heitä on tälläkin hetkellä mukana erilaisissa vastuutehtävissä.
Pääsääntöisesti aikuiset tekevät RanKidsissä palkatonta talkootyötä, ja nuoret ohjaajat saavat työstään kerho-ohjaajan palkkaa. Kustannukset katetaan avustuksilla ja näytelmien lipputuloilla. Mitään maksuja ei toiminnasta peritä, vaan harrastaminen on kaikille osallistujille täysin ilmaista.

Kansainvälistä menestystä
Toiminnan maksuttomuus ulottuu myös matkustamiseen. Sitä mukaa kun RanKidsin toiminta on vahvistunut, mukaan on tullut myös uusia kansainvälisiä ulottuvuuksia.
Toissa vuonna ryhmä suuntasi Unkariin, jossa sen esitys Division – Raja-aitoja valittiin Suomen ainoaksi edustajaksi teatteriolympialaisiin. Lopulta esitys valittiin myös 62 esityksen joukosta 12 esiintyvän ryhmän joukkoon. Viime vuonna ryhmä valittiin Sapperlotiin, Italiaan, nuorten teatterifestivaaleille.
Tämän vuoden toukokuussa suuntana oli Italian Campagnassa järjestetty kasvatuksellisen ja sosiaalisen draaman ja teatterin Il Gerione ‑festivaali, johon osallistuu koulujen ja oppilaitosten teatteriryhmiä eri puolilta maailmaa. Siellä RanKidsille napsahti jättipotti: koko festivaalin kansainvälisen sarjan voitto.
Voittoisa näytelmä, Pikkaraisen itsensä käsikirjoittama sekä ohjaama Majakanvartija – The Lighthouse Keeper, kertoo musiikin ja tanssin keinoin oman paikan löytämisestä maailmassa. Se on visuaalisuuteen perustuva ja suurelta osin kielestä riippumaton esitys, joka todistetusti toimii myös kansainvälisessä ympäristössä.
– Olemme esittäneet Majakanvartijaa Joensuussa kevään aikana sekä suomeksi että englanniksi tai niiden yhdistelmänä, koska osa lauluista on vain toisella kielellä. Kilpailuun osallistuimme englanninkielisellä versiolla, Pikkarainen kertoo.
Kilpailuun osallistuminen tuotti Pikkaraisen mukaan haasteita, koska alkuperäinen reilun tunnin mittainen näytelmä piti sääntöjen mukaisesti lyhentää 45 minuutin mittaiseksi, ja pienikin ylitys olisi johtanut hylkäämiseen. Lisäksi näyttämöllä oli alun perin lähes 40 esiintyjää, mutta Italiaan lähti pienempi joukko, yhteensä 18 henkeä tekniikka mukaan luettuna.
– Jouduimme harjoittelemaan näytelmän kokonaan uusiksi ja muun muassa jättämään pois osan lauluista. Myös lähtijöiden karsiminen oli vaikeaa, mutta koska kyseessä on musikaalityyppinen näytelmä, niin tietyt avainroolit oli pakko saada mukaan. Ryhmässä ymmärretään, että jollain toisella kerralla mukaan pääsee muitakin.





Yhteinen tekeminen yhdistää
Kaikesta tavoitteellisesta teatterintekemisestä ja kilpailumenestyksestä huolimatta RanKidsissä tärkeintä on edelleen yhteisöllisyys. Kaikki hyväksytään mukaan taidoista ja kokemuksesta riippumatta, eikä ketään rajata ulkopuolelle.
– Meillä on mukana esimerkiksi yksin Suomeen tulleita lapsia, joille RanKids on perhe, Pikkarainen kuvaa.
Teatteritoiminta tempaa mukaansa myös sosiaaliseen mediaan tottuneen nuorison. Harjoituksissa ei Pikkaraisen mukaan kukaan nyhvää kännyköillä, vaan kaikki kuuntelevat ja osallistuvat.
– Jos saisin päättää, niin draama olisi kaikille pakollinen kouluaine. Teatteri on avain kaikkeen, ohjaaja summaa.