Kohti rennompia aikoja

Suomalainen yhteiskunta on turvallisempi kuin aiemmin. Olemme siis yhteiskuntana tehneet oikeanlaisia asioita; olemme onnistuneet luomaan yhteiskunnan, jossa turvallisuutta heikentäviä häiriöitä on vain vähän. Me joensuulaiset – niin asukkaat, elinkeinoelämä, päättäjät ja julkishallinto kuin järjestöt ja uskonnolliset yhteisöt – teemme itse alueemme turvallisuuden.  Me myös luomme ja ylläpidämme ilmapiiriä, joka edistää kriisinkestävyyttämme. Henkinen kriisinkestävyys on yksi…

Suomalainen yhteiskunta on turvallisempi kuin aiemmin. Olemme siis yhteiskuntana tehneet oikeanlaisia asioita; olemme onnistuneet luomaan yhteiskunnan, jossa turvallisuutta heikentäviä häiriöitä on vain vähän.

Me joensuulaiset – niin asukkaat, elinkeinoelämä, päättäjät ja julkishallinto kuin järjestöt ja uskonnolliset yhteisöt – teemme itse alueemme turvallisuuden. 

Me myös luomme ja ylläpidämme ilmapiiriä, joka edistää kriisinkestävyyttämme. Henkinen kriisinkestävyys on yksi yhteiskunnan elintärkeä osa! Henkisellä kriisinkestävyydellä tarkoitetaan yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan sekä kansakunnan kykyä kestää kriisitilanteiden aiheuttamat henkiset paineet ja selviytyä niiden vaikutuksilta. Hyvä henkinen kriisinkestävyys edistää kriiseistä toipumista.

Vapaa-ajan toiminnasta ja harrasteista saamme voimavaroja kohdata arjen haasteet ja häiriöt. Me ihmiset olemme kyllä melko sekalainen sakki: Jokainen meistä tuntee jonkun, joka viettää vapaa-aikaansa aiheen parissa, joka ei itseä kiinnosta.

Tämä yksilöllisyys tarpeissa, mutta myös yhteisöllisyys mahdollistavana voimavarana, on syytä huomioida etenkin nyt, kun henkinen jaksamisemme on koetuksella kaksi vuotta kestäneen pandemian takia. 

Emme pysty arvioimaan, mikä harraste tai vapaa-ajan viettotapa on toista tärkeämpi, mutta tiedämme kaikki, että omat voimavarat täydentyvät mielekkään tekemisen parissa. Kukapa meistä ei olisi lapsena ihannoinut urheilijoita ja leikkinyt hiihtoladulla, kaukalossa tai laskettelurinteessä esittäen idoliaan.

Innoitusta talviliikkumiseen saa vaikkapa vielä käynnissä olevista olympialaisista ja tulevista ampumahiihtokisoista. Ehkäpä nyt on meidän kaikkien aika sallia myös meille aikuisillekin leikinomaista rentoutumista eri aktiviteeteissa.

Turvallisuuskomitea, Yhteiskunnan turvallisuusstrategia 2017, s. 24

Hyvällä asenteella lisää turvallisuutta

Ennemmin tai myöhemmin yhteiskunta avautuu pandemiarajoitteista. Jäljelle jää kuitenkin kriisistä toipuminen, joka toisilla voi kestää vain hetken, toisilla pidemmänkin aikaa.

Ennustan, että osa tuntee turvattomuutta mikäli ollaan ilman maskeja ja toisaalta osa kokee maskin pitämisen tarpeettomana. Lisäksi osa palaa oikeasti normaaliin kiinnittämättä huomioita maskeihin tai niiden puuttumiseen.

Fyysisen etäisyyden pitäminen tuntemattomiin on meille jo kulttuuristamme tuttua, mutta emme me ole aiemmin festareilla tai muissakaan yleisötapahtumissa kokeneet oloamme turvattomaksi, vaikka lähekkäin on jouduttu olemaan.

Tämä voi olla ensi kesänä toisin, ja aiempaa enemmän tulee pintaan erilaisia tunteita riippuen omasta asenteesta.

Suositusten maailmassa lienee hyvä nyrkkisääntö, että toimimme itse turvallisesti ja omasta hyvinvoinnista huolta pitäen, ja suvaitsemme että osa toimii toisin kuin itse toimii.

Eli turvallisuus on myös tunne. Henkinen hyvinvointimme paranee, kun ymmärrämme paremmin toistemme toiveita ja tarpeita. Turvallisuutta ja sen tunnetta ylläpidämme me kaikki, eikä turvallisuutta paranna pienissä asioissa omista oikeuksista kynsin hampain kiinni pitäminen.

Suomalainen yhteiskunta on turvallisempi kuin aiemmin.

Aiheeseen liittyviä uutisia