Noin 8 500 joensuulaista omistaa metsää. Yksi heistä on Reijolassa asuva Kaisa Kolu, 45. Hänestä tuli metsänomistaja suvun hallussa olleiden metsien kautta.
– Olen minä aina metsässä liikkunut ja siitä nauttinut, mutta en ikinä ajatellut metsänomistajaksi ryhtymistä. Perinnönjaossa päätimme kuitenkin sisaruksieni kanssa, että haluamme pitää mummolamme metsät suvussa. Siitä lähti kaupunkilaismetsänomistajan taival, kertoo Kolu moneen asiaan johtaneesta päätöksestä.
Kun ura metsänomistajana alkoi hyvin matalalta tietotasolta, niin oppimista ja asioista selvän ottamista on riittänyt.
– Perustamamme metsäyhtymä on tavallaan kuin oma yritys. Siinä pitää ottaa selvää paitsi siitä, miten metsää hoidetaan, myös siitä, miten rahoitus, puukaupat, metsäverotus ja monet muut asiat hoituvat. Meillä on kahden sisarukseni kanssa toimiva työnjako. Minä lähimpänä asuvana hoidan paljon paikan päällä tarvittavia asioita. Mutta toisaalta esimerkiksi hakkuiden edistymisestä saa kuvia Whatsappiin eikä tarvitse päivystää palstan laidalla töiden etenemistä, naurahtaa Kolu.
Omien metsien hoitamisesta on tullut myös koko perheen harrastus.
Saha soi
Omien metsien hoitamisesta on tullut myös koko perheen harrastus, kun lapsia on otettu viikonloppuisin mukaan hoitotöihin. Kolu on myös hankkinut itselleen moottorisahan ja metsurinvarusteet.
– Itse en kaada isoja puita, mutta karsin ja pilkon kyllä. Minusta on tärkeää, että lapset ovat mukana töissä, sillä heillehän näitä metsiä loppujen lopuksi kasvatetaan, toteaa Kolu metsänomistamisen pitkäjänteisyydestä.
Kolun ja hänen sisarustensa yhteistyö paikallisen Metsänhoitoyhdistyksen kanssa on alusta asti ollut kiinteää ja toimivaa.
– Metsänhoitoyhdistys ja heidän asiantuntijansa ovat olleet uskomaton tuki. Aina on voinut kysyä neuvoa ja aina niitä on myös saatu. Jos kellä on metsää tai edes harkitsee metsänomistajuutta, niin lämpimästi suosittelen myös Metsään-starttipäivää, jonka avulla pääsee liikkeelle.
Metsänhoitoyhdistykset ovat metsänomistajien itsensä hallinnoimia yhdistyksiä ja etujärjestöjä. Niiden tavoitteena on luoda mahdollisimman hyvät edellytykset metsänomistamiseen Suomessa.
Metsä on myös tuottavaa omaisuutta, joka luo vakautta paitsi tähän hetkeen, myös kauas tulevaisuuteen.
Metsä on myös varallisuutta
Metsä on myös tuottavaa omaisuutta, joka luo vakautta paitsi tähän hetkeen, myös kauas tulevaisuuteen.
– Kun teimme päätöksen metsien lunastamisesta itsellemme ja olimme pankissa hakemassa metsälainaa, oli pohjana tietysti metsäarviot siitä, minkälaisia nämä metsät ovat. Myös pankin asiantuntija piti metsiämme hyvinä ja siinäkin mielessä oli helppo lähteä sijoittamaan. Metsää pitää kuitenkin aktiivisesti hoitaa ja hankintaan otettua metsälainaa pystyä tuotoilla lyhentämään, kertaa Kaisa Kolu metsänomistamiseen liittyviä peruslähtökohtia.
Oma luonnonsuojelualue
Kaiken kaikkiaan Kolun ja hänen kahden sisaruksensa metsäyhtymällä on noin 65 hehtaaria metsää, josta noin kaksi kolmasosaa on hoitometsää.
– Kun teetimme metsäsuunnitelman, niin kävi ilmi, että siellä on joukossa yli satavuotiaita palstoja. Metsäsuunnitelmassa oli myös nostettu esiin pari mahdollista suojeltavaa kohdetta. Niinpä meilläkin on nyt oma 6,6 hehtaarin luonnonsuojelualue omassa metsässämme. Sekin prosessi viranomaispäätöksineen sujui todella hyvin, kuvaa Kolu.
Kolulla on omien kokemustensa myötä syntynyt selvä näkemys siitä, mitä metsänomistajan, tai sitä miettivän, kannattaa pitää mielessään.
– Ensinnäkin metsä on hyvä sijoitus, joka luo taloudellista turvaa. Toisekseen kannattaa kysyä rohkeasti neuvoja, niiden avulla pärjää. Kolmanneksi kannattaa olla tekemissä paikallisten kanssa, sillä metsien hoidossa tarvitsee monenlaista apuvoimaa, tiivistää Kolu kokemuksiaan kaupunkilaismetsänomistajuudesta.