Tuo­re met­sä­no­mis­ta­ja ei jää yksin

Noin 8 500 joen­suu­lais­ta omis­taa met­sää. Yksi heis­tä on Rei­jo­las­sa asu­va Kai­sa Kolu, 45. Hänes­tä tuli met­sä­no­mis­ta­ja suvun hal­lus­sa ollei­den met­sien kaut­ta.

– Olen minä aina met­säs­sä liik­ku­nut ja sii­tä naut­ti­nut, mut­ta en iki­nä aja­tel­lut met­sä­no­mis­ta­jak­si ryh­ty­mis­tä. Perin­nön­jaos­sa pää­tim­me kui­ten­kin sisa­ruk­sie­ni kans­sa, että haluam­me pitää mum­mo­lam­me met­sät suvus­sa. Sii­tä läh­ti kau­pun­ki­lais­met­sä­no­mis­ta­jan tai­val, ker­too Kolu moneen asi­aan joh­ta­nees­ta pää­tök­ses­tä.

Kun ura met­sä­no­mis­ta­ja­na alkoi hyvin mata­lal­ta tie­to­ta­sol­ta, niin oppi­mis­ta ja asiois­ta sel­vän otta­mis­ta on riit­tä­nyt.

– Perus­ta­mam­me met­säyh­ty­mä on taval­laan kuin oma yri­tys. Sii­nä pitää ottaa sel­vää pait­si sii­tä, miten met­sää hoi­de­taan, myös sii­tä, miten rahoi­tus, puu­kau­pat, met­sä­ve­ro­tus ja monet muut asiat hoi­tu­vat. Meil­lä on kah­den sisa­ruk­se­ni kans­sa toi­mi­va työn­ja­ko. Minä lähim­pä­nä asu­va­na hoi­dan pal­jon pai­kan pääl­lä tar­vit­ta­via asioi­ta. Mut­ta toi­saal­ta esi­mer­kik­si hak­kui­den edis­ty­mi­ses­tä saa kuvia What­sap­piin eikä tar­vit­se päi­vys­tää pals­tan lai­dal­la töi­den ete­ne­mis­tä, nau­rah­taa Kolu.

Omien met­sien hoi­ta­mi­ses­ta on tul­lut myös koko per­heen har­ras­tus.

Saha soi

Omien met­sien hoi­ta­mi­ses­ta on tul­lut myös koko per­heen har­ras­tus, kun lap­sia on otet­tu vii­kon­lop­pui­sin mukaan hoi­to­töi­hin. Kolu on myös hank­ki­nut itsel­leen moot­to­ri­sa­han ja met­su­rin­va­rus­teet.

– Itse en kaa­da iso­ja pui­ta, mut­ta kar­sin ja pil­kon kyl­lä. Minus­ta on tär­ke­ää, että lap­set ovat muka­na töis­sä, sil­lä heil­le­hän näi­tä met­siä lop­pu­jen lopuk­si kas­va­te­taan, tote­aa Kolu met­sä­no­mis­ta­mi­sen pit­kä­jän­tei­syy­des­tä.

Kolun ja hänen sisa­rus­ten­sa yhteis­työ pai­kal­li­sen Met­sän­hoi­to­yh­dis­tyk­sen kans­sa on alus­ta asti ollut kiin­te­ää ja toi­mi­vaa.

– Met­sän­hoi­to­yh­dis­tys ja hei­dän asian­tun­ti­jan­sa ovat olleet usko­ma­ton tuki. Aina on voi­nut kysyä neu­voa ja aina nii­tä on myös saa­tu. Jos kel­lä on met­sää tai edes har­kit­see met­sä­no­mis­ta­juut­ta, niin läm­pi­mäs­ti suo­sit­te­len myös Met­sään-start­ti­päi­vää, jon­ka avul­la pää­see liik­keel­le.

Met­sän­hoi­to­yh­dis­tyk­set ovat met­sä­no­mis­ta­jien itsen­sä hal­lin­noi­mia yhdis­tyk­siä ja etu­jär­jes­tö­jä. Nii­den tavoit­tee­na on luo­da mah­dol­li­sim­man hyvät edel­ly­tyk­set met­sä­no­mis­ta­mi­seen Suo­mes­sa.

Met­sä on myös tuot­ta­vaa omai­suut­ta, joka luo vakaut­ta pait­si tähän het­keen, myös kau­as tule­vai­suu­teen.

Met­sä on myös varal­li­suut­ta

Met­sä on myös tuot­ta­vaa omai­suut­ta, joka luo vakaut­ta pait­si tähän het­keen, myös kau­as tule­vai­suu­teen.

– Kun teim­me pää­tök­sen met­sien lunas­ta­mi­ses­ta itsel­lem­me ja olim­me pan­kis­sa hake­mas­sa met­sä­lai­naa, oli poh­ja­na tie­tys­ti met­sä­ar­viot sii­tä, min­kä­lai­sia nämä met­sät ovat. Myös pan­kin asian­tun­ti­ja piti met­siäm­me hyvi­nä ja sii­nä­kin mie­les­sä oli help­po läh­teä sijoit­ta­maan. Met­sää pitää kui­ten­kin aktii­vi­ses­ti hoi­taa ja han­kin­taan otet­tua met­sä­lai­naa pys­tyä tuo­toil­la lyhen­tä­mään, ker­taa Kai­sa Kolu met­sä­no­mis­ta­mi­seen liit­ty­viä perus­läh­tö­koh­tia.

Oma luon­non­suo­je­lua­lue

Kai­ken kaik­ki­aan Kolun ja hänen kah­den sisa­ruk­sen­sa met­säyh­ty­mäl­lä on noin 65 heh­taa­ria met­sää, jos­ta noin kak­si kol­mas­osaa on hoi­to­met­sää.

– Kun tee­tim­me met­sä­suun­ni­tel­man, niin kävi ilmi, että siel­lä on jou­kos­sa yli sata­vuo­tiai­ta pals­to­ja. Met­sä­suun­ni­tel­mas­sa oli myös nos­tet­tu esiin pari mah­dol­lis­ta suo­jel­ta­vaa koh­det­ta. Niin­pä meil­lä­kin on nyt oma 6,6 heh­taa­rin luon­non­suo­je­lua­lue omas­sa met­säs­säm­me. Sekin pro­ses­si viran­omais­pää­tök­si­neen sujui todel­la hyvin, kuvaa Kolu.

Kolul­la on omien koke­mus­ten­sa myö­tä syn­ty­nyt sel­vä näke­mys sii­tä, mitä met­sä­no­mis­ta­jan, tai sitä miet­ti­vän, kan­nat­taa pitää mie­les­sään.

– Ensin­nä­kin met­sä on hyvä sijoi­tus, joka luo talou­del­lis­ta tur­vaa. Toi­sek­seen kan­nat­taa kysyä roh­keas­ti neu­vo­ja, nii­den avul­la pär­jää. Kol­man­nek­si kan­nat­taa olla teke­mis­sä pai­kal­lis­ten kans­sa, sil­lä met­sien hoi­dos­sa tar­vit­see monen­lais­ta apu­voi­maa, tii­vis­tää Kolu koke­muk­si­aan kau­pun­ki­lais­met­sä­no­mis­ta­juu­des­ta.