“Joen­suus­sa on muka­va opet­taa”

San­na Tuo­mis­to tie­si jo pie­ne­nä, että halu­aa opet­ta­jak­si. Nyt hän naut­tii unel­mien­sa työs­tä opin­to-ohjaa­ja­na suo­sik­ki­kau­pun­gis­saan Joen­suus­sa Pyhä­se­län ylä­kou­lus­sa ja lukios­sa.

– Paras­ta täs­sä työs­sä on se, että saan koh­da­ta opis­ke­li­joi­ta ja aut­taa hei­tä jat­ko­poh­din­nois­sa. Nuor­ten yksi­löl­li­nen aut­ta­mi­nen ja kuun­te­le­mi­nen, se on minun jut­tu­ni, San­na sanoo.

Poh­jan­maal­ta kotoi­sin ole­va San­na on opot­ta­nut Joen­suus­sa pian vii­si vuot­ta, ja aikoo opot­taa jat­kos­sa­kin.

– Tyk­kään tosi pal­jon Joen­suus­sa. Tääl­lä on niin hyvä olla. Monet kyse­le­vät, että jään­kö tän­ne, vaik­ka olen kau­kaa tul­lut, niin kyl­lä jään.

Tii­vis opet­ta­jien yhtei­sö ja yhdes­sä teke­mi­sen mei­nin­ki

Joen­suus­sa on San­nan mie­les­tä yksin­ker­tai­ses­ti muka­va opet­taa.

– Tämä on juu­ri sopi­van kokoi­nen paik­ka ja tääl­lä on muka­va asua ja elää.

Pai­kal­li­nen opet­ta­jien yhtei­sö on tii­vis ja San­na on löy­tä­nyt siel­tä mon­ta hyvää ystä­vää, joi­den kans­sa viih­tyy myös vapaa-ajal­la.

– Juu­ri vähän aikaa sit­ten mie­tin, että onpa mah­ta­va poruk­ka.

Työ­pai­kal­la on yhdes­sä teke­mi­sen mei­nin­ki, San­na kuvai­lee.

– Käy­dään pal­jon kehit­tä­vää, avoin­ta kes­kus­te­lua. Kaik­ki arvos­ta­vat tois­ten­sa ammat­ti­tai­toa ja jokai­nen saa olla juu­ri sel­lai­sia kuin on.

“Kaik­ki arvos­ta­vat tois­ten­sa ammat­ti­tai­toa ja jokai­nen saa olla juu­ri sel­lai­sia kuin on.”

Reh­to­ri antaa vas­tuu­ta

Kol­men reh­to­rin alai­suu­des­sa Joen­suus­sa työs­ken­nel­lyt San­na kehuu hei­tä kaik­kia.

– Tosi muka­via ja kuun­te­le­via. Reh­to­ri kysyy kai­kil­ta, mitä olet­te miel­tä asiois­ta. Ei tule käs­ky­jä ylhääl­tä vaan kom­mu­ni­koi­daan oikeas­ti.

– Esi­mer­kik­si, kun mie­tim­me, mikä oli­si opis­ke­li­jal­le paras tapa oppia pie­nes­sä lukios­sa, aloim­me yhdes­sä ideoi­da uuden­lais­ta ja yhtei­söl­li­sem­pää tapaa jär­jes­tää ope­tus­ta. Pää­dyim­me sii­hen, ettei­vät opis­ke­lu­ryh­mät enää vaih­da luok­kaa jokai­sen tun­nin jäl­keen, vaan opis­ke­li­jat saa­vat olla samas­sa muka­vas­ti sisus­te­tus­sa ja moni­puo­li­ses­sa tilas­sa, ja vain opet­ta­jat vaih­tu­vat. Tilaan mah­tuu ker­ral­laan kak­si ope­tus­ryh­mää, jol­loin voi hyö­dyn­tää yhtei­so­pet­ta­juut­ta sekä eriyt­tää ope­tus­ta. Tämä läh­ti toi­mi­maan arjes­sa hie­nos­ti, San­na ker­too.

– Olen saa­nut kehit­tää työ­tä­ni vapaas­ti, kokeil­la uusia jut­tu­ja ja etsiä par­haat tavat toi­mia. Tääl­lä luo­te­taan sii­hen, että opo tie­tää par­hai­ten, miten opin­to-ohjaus kan­nat­taa jär­jes­tää.

“Olen saa­nut kehit­tää työ­tä­ni vapaas­ti, kokeil­la uusia jut­tu­ja ja etsiä par­haat tavat toi­mia. ”

Sopi­vas­ti kou­lu­tus­ta

Kos­ka San­na on saa­nut kokeil­la ja kehit­tää, hän on myös oppi­nut pal­jon. Lisäk­si ammat­ti­tai­toa on vah­vis­ta­nut run­sas kou­lu­tus­tar­jon­ta.

– Osal­lis­tun aktii­vi­ses­ti kou­lu­tuk­siin ja tyk­kään muu­ten­kin sel­vit­tää asioi­ta. On kivaa, että se onnis­tuu tääl­lä.

Joen­suus­sa eri kou­lu­jen opot teke­vät pal­jon yhteis­työ­tä kes­ke­nään.

– Tava­taan, suun­ni­tel­laan ja jae­taan hyviä käy­tän­tei­tä. Poh­jois-Kar­ja­las­sa on myös tosi aktii­vi­nen opo­jen yhdis­tys, jos­sa jär­jes­täm­me kou­lu­tus­ta ja vir­kis­tys­toi­min­taa.

Työn ja muun elä­män yhdis­tä­mi­nen onnis­tuu San­nan mie­les­tä erit­täin hyvin.

– Tääl­lä on sel­vä hom­ma, että töis­sä ollaan töis­sä ja vapaa-ajal­la vapaal­la. Aika hyvin pys­tyn itse mää­rit­tä­mään, mis­sä ryt­mis­sä teen työ­ni.

“Tääl­lä on sel­vä hom­ma, että töis­sä ollaan töis­sä ja vapaa-ajal­la vapaal­la”

Pal­jon hyviä sijai­sia tar­jol­la

Pai­kal­li­nen yli­opis­to kou­lut­taa opet­ta­jia, mis­tä on iloa myös viras­sa ole­vil­le opet­ta­jil­le. Hyviä sijai­sia on luon­nol­li­ses­ti hel­pos­ti saa­ta­vil­la, mut­ta etu­ja on mui­ta­kin.

– Ollaan tii­viis­sä yhteis­työs­sä yli­opis­ton kans­sa. Sil­lä taval­la pysyy kär­ryil­lä alan kehi­tyk­ses­tä. Yli­opis­tol­ta tulee meil­le har­joit­te­li­joi­ta, ja ohjaan pal­jon ope­tus­har­joit­te­lu­ja. On muka­vaa, kun pää­see aut­ta­maan mui­ta ja anta­maan hyviä vink­ke­jä.

Ihas­tuin Joen­suu­hun

Lai­hial­ta kotoi­sin ole­va San­na haki aikoi­naan opis­ke­le­maan Joen­suu­hun, kos­ka Joen­suu on ainoa kau­pun­ki Suo­mes­sa, jos­sa voi opis­kel­la suo­raan opok­si.

– Ajat­te­lin tul­les­sa­ni, että läh­den opin­to­jen jäl­keen takai­sin Poh­jan­maal­le tai sit­ten pää­kau­pun­ki­seu­dul­le, mut­ta Ihas­tuin Joen­suu­hun täy­sin. Kau­pun­ki alkoi tun­tua heti kodil­ta.

“Ihas­tuin Joen­suu­hun täy­sin. Kau­pun­ki alkoi tun­tua heti kodil­ta.”

– Tääl­lä on help­po kul­kea ja kaik­ki on lähel­lä. Län­nes­tä tul­lee­na huo­maan, että ihmi­set on avoi­mem­pia ja puhe­li­aam­pia. On kuin oli­sin kotiin tul­lut.

– Joen­suu on vesis­tö­jen äärel­lä ja tääl­lä on pal­jon muka­via tapah­tu­mia. Jo opis­ke­li­jae­lä­mä oli muka­vaa, sekin kiin­nit­ti hyvin kau­pun­kiin.

Opis­ke­lu­jen lop­pu­puo­lel­le San­na löy­si puo­li­son Joen­suus­ta.

– Sik­si­kin oli kiva, että sain jää­dä tän­ne. Raken­sim­me talon, jos­ta uima­ran­nal­le käve­lee vii­si minuut­tia, kes­kus­taan 25 minuut­tia ja hiih­to­la­dut läh­te­vät taka­pi­hal­ta.

Run­saas­ti lii­kun­ta­tar­jon­taa

Lii­kun­taa rakas­ta­val­le San­nal­le urhei­lu­kau­pun­ki Joen­suu tar­jo­aa pal­jon mah­dol­li­suuk­sia.

– Joo­ga on minul­le ykkös­jut­tu. Tyk­kään myös las­ke­tel­la lähei­sil­lä Mus­ta­vaa­ran rin­teil­lä, eikä Koli­kaan ole kau­ka­na. On tosi käte­vä, kun voi läh­teä vaik­ka työ­päi­vän jäl­keen rin­tee­seen. Kii­pei­ly­kes­kus löy­tyy sekä luon­toa ja ret­kei­lyä. Kun­to­sa­leis­ta­kin on hyvin valin­nan­va­raa.