Joen­suu yllät­ti tut­ki­jan: Rau­ha, luon­to ja kan­sain­vä­li­syys sulau­tu­vat arkeen

Ympä­ris­tö­tie­tei­li­jä Mar­ta Cor­ti­na Esc­ri­ba­no Valencias­ta ei kos­kaan suun­ni­tel­lut aset­tu­van­sa Suo­meen. Nyt hän raken­taa tut­ki­musu­raan­sa Joen­suus­sa – ja naut­tii sii­tä enem­män kuin oli­si kos­kaan usko­nut.

32-vuo­tias Mar­ta Cor­ti­na on kotoi­sin Väli­me­ren ran­ni­kol­ta, Valencias­ta, Espan­jas­ta. Vain muu­ta­ma vuo­si sit­ten hän ei oli­si usko­nut, että hänen elä­män­sä vei­si hänet Joen­suu­hun – kau­pun­kiin, jos­ta hän ei aiem­min tien­nyt mitään.

Joen­suu erot­tui jou­kos­ta eri­tyi­ses­ti sik­si, että UEF tar­jo­si laa­jan vali­koi­man kan­sain­vä­li­siä ohjel­mia, eri­tyi­ses­ti met­sä­tie­teis­sä ja ympä­ris­tö­alal­la

– Halusin opis­kel­la ulko­mail­la ja tutus­tua uuteen kult­tuu­riin ja ympä­ris­töön. Se oli hyvin eri­lais­ta kuin mihin olin tot­tu­nut, mut­ta juu­ri se teki sii­tä niin kieh­to­vaa, Mar­ta ker­too nyt hymyil­len.

Ympä­ris­tö­tie­tei­den opin­to­jen­sa jäl­keen Mar­ta päät­ti jat­kaa opin­to­jaan Itä-Suo­men yli­opis­tos­sa.

– Joen­suu erot­tui jou­kos­ta eri­tyi­ses­ti sik­si, että UEF tar­jo­si laa­jan vali­koi­man kan­sain­vä­li­siä ohjel­mia, eri­tyi­ses­ti met­sä­tie­teis­sä ja ympä­ris­tö­alal­la. Tun­sin, että juu­ri tääl­lä voi­sin kas­vaa tut­ki­ja­na.

Arkea, joka toi­mii – ja rau­hoit­taa

Joen­suu­hun aset­tu­mi­nen sujui yllät­tä­vän hel­pos­ti.

– Sopeu­duin nopeas­ti. Joen­suun elä­mä on rau­hal­lis­ta ja sel­ke­ää, ja tääl­lä on help­po liik­kua, vaik­ka pyö­räl­lä. Se tekee arjes­ta kevyem­pää, Mar­ta selit­tää.

Työ on myös tär­keä osa arkea. Mar­ta työs­ken­te­lee tut­ki­ja­na Luon­non­va­ra­kes­kuk­ses­sa (LUKE), jon­ka työym­pä­ris­töä hän kuvai­lee läm­pi­mäk­si ja kan­nus­ta­vak­si.

– Meil­lä on yhtei­siä tilo­ja, jois­sa voi vaih­taa aja­tuk­sia kol­le­goi­den kans­sa tai vain hen­gäh­tää het­ken. On jopa ren­tou­tu­mis­huo­ne, jota käy­tän, kun etsin ins­pi­raa­tio­ta kir­joit­ta­mi­seen tai ideoi­den kehit­te­lyyn.

Tut­ki­mus­ta, joka vie maa­il­mal­le – ja tuo takai­sin

Mar­ta pää­tyi LUKEen mais­te­rio­pin­to­jen­sa kaut­ta. Hän on jo puo­lus­ta­nut väi­tös­kir­jan­sa ja saa­nut opin­not pää­tök­seen. Tut­ki­ja­na hän jat­kaa työ­tään.

– Pidän sii­tä, että tääl­lä on pal­jon eri yksi­köi­tä ja että kan­sain­vä­li­nen yhteis­työ on luon­te­vaa. Teem­me pro­jek­te­ja yhdes­sä mui­den tut­ki­mus­lai­tos­ten ja yli­opis­to­jen kans­sa – myös ulko­mail­la.

Pidän sii­tä, että tääl­lä on pal­jon eri yksi­köi­tä ja että kan­sain­vä­li­nen yhteis­työ on luon­te­vaa

Väi­tös­kir­ja­tut­ki­mus on vie­nyt hän­tä myös maa­il­mal­le.

– Vie­tin tut­ki­mus­jak­son Pre­to­rian yli­opis­tos­sa Ete­lä-Afri­kas­sa. Se oli hie­no koke­mus, joka avar­si näkö­kul­maa­ni ja toi uusia oival­luk­sia tut­ki­muk­see­ni.

Luon­non ympä­röi­mä­nä – ilman kii­ret­tä

Joen­suus­sa Mar­ta arvos­taa eri­tyi­ses­ti rau­haa ja luon­non lähei­syyt­tä.

– Tääl­lä ei ole saman­lais­ta stres­siä kuin suur­kau­pun­geis­sa. Luon­to on läs­nä kaik­kial­la, ja se aut­taa palau­tu­maan työn vaa­ti­muk­sis­ta.

Kan­sal­lis­puis­tot, kuten Koli ja Pat­vin­suo, sekä lukui­sat ret­kei­ly­rei­tit tar­joa­vat mah­dol­li­suuk­sia ulkoi­luun ja rau­hoit­tu­mi­seen.

– Pidän sii­tä, että met­sään voi vain kävel­lä, gril­la­ta, vael­taa tai vain olla. Luon­to ei ole mikään eril­li­nen koh­de – se on osa arkea.

Hän arvos­taa myös kau­pun­gin mit­ta­kaa­vaa.

– Kaik­ki tar­peel­li­nen on lähel­lä. Se sääs­tää aikaa, ja aikaa jää enem­män muul­le – sel­lai­sel­le, mikä todel­la mer­kit­see.

Har­ras­tuk­sia vuo­den­ajan mukaan

Mar­tan vapaa-aika pyö­rii pit­käl­ti luon­non ja vuo­de­nai­ko­jen ryt­min ympä­ril­lä.

– Tal­vel­la hiih­dän tai käve­len met­säs­sä. Kesäl­lä pur­jeh­din aina kun voin ja vie­tän aikaa jär­vien lähei­syy­des­sä. Luon­nos­sa ole­mi­nen rau­hoit­taa.

Har­ras­tuk­set ovat muut­tu­neet vuo­sien var­rel­la – ja se on hänes­tä täy­sin luon­nol­lis­ta.

– Teen nyt eri asioi­ta kuin vii­si vuot­ta sit­ten, mut­ta sel­lai­nen elä­mä on. Ei tar­vit­se aina pitäy­tyä samois­sa asiois­sa – aina voi kokeil­la jotain uut­ta.

Kun ympä­ril­lä on ihmi­siä eri puo­lil­ta maa­il­maa, arki rikas­tuu. Ja se, että näi­tä yhteyk­siä on niin help­po luo­da, on yksi tämän pai­kan par­hais­ta puo­lis­ta

– Minul­la on ystä­viä tääl­lä Suo­mes­sa, mut­ta myös ympä­ri Euroop­paa, Ete­lä-Ame­rik­kaa ja Aasi­aa. Olen tavan­nut mah­ta­via ihmi­siä tut­ki­muk­sen kaut­ta.

Kan­sain­vä­li­nen yhtei­sö tekee myös Joen­suus­ta kiin­nos­ta­van pai­kan.

– Kun ympä­ril­lä on ihmi­siä eri puo­lil­ta maa­il­maa, arki rikas­tuu. Ja se, että näi­tä yhteyk­siä on niin help­po luo­da, on yksi tämän pai­kan par­hais­ta puo­lis­ta.

Kat­se eteen­päin: juh­laa – ja rau­haa

Täl­lä het­kel­lä Mar­tan tule­vai­suus ei ole täyn­nä tark­ko­ja suun­ni­tel­mia – ja se sopii hänel­le hyvin.

– Sain hil­jat­tain kak­si pal­kin­toa väi­tös­kir­jas­ta­ni, ja toi­von, että pää­sen juh­li­maan ystä­vie­ni kans­sa. Palaan Joen­suu­hun Hel­sin­gin juh­lal­li­suuk­sien jäl­keen.

Juu­ri nyt hän naut­tii elä­män­vai­hees­ta, jos­sa ei ole kii­re seu­raa­vaan aske­lee­seen.

Mar­ta kan­nus­taa mui­ta kan­sain­vä­li­siä opis­ke­li­joi­ta miet­ti­mään, mikä heil­le oikeas­ti on tär­ke­ää.

– Jokai­nen koke­mus on eri­lai­nen. Minä tulin Suo­meen opin­to­jen vuok­si, mut­ta joku toi­nen voi tul­la työn, rak­kau­den tai uusien seik­kai­lu­jen peräs­sä. Syyt ovat yksi­löl­li­siä – tär­kein­tä on tie­tää, mik­si halu­aa tul­la, ja pysyä avoi­me­na uusil­le koke­muk­sil­le.

Artik­ke­li on tuo­tet­tu osa­na Joen­suun kau­pun­gin inno­vaa­tio­toi­min­nan eko­sys­tee­mi­so­pi­muk­sen (EAKR) toi­min­to­ja, joi­ta osa­ra­hoit­ta­vat Euroo­pan unio­ni sekä Joen­suun kau­pun­ki.