Elä­vä Itä-Suo­mi luo kan­sal­lis­ta tur­val­li­suut­ta

Vie­lä rei­lut kym­me­nen vuot­ta sit­ten suu­re­na huo­le­nai­hee­na Itä-Suo­mes­sa oli, miten raja-ase­mien kapa­si­teet­ti tulee riit­tä­mään näkö­pii­ris­sä ole­van vii­su­mi­va­pau­den myö­tä. Nyt raja­naa­pu­riin liit­ty­vät huo­let Itä-Suo­mes­sa ovat kovin toi­sen­lai­sia.

Suo­men ja Venä­jän raja oli toi­sen maa­il­man­so­dan lopus­ta vuo­teen 2015 asti poik­keuk­sel­li­sen rau­hal­li­nen. Neu­vos­to­lii­ton aika­na raja oli osa Euroo­pan läpi kul­ke­vaa rau­tae­si­rip­pua. Rajan yli ei pääs­syt hel­pos­ti ja esi­mer­kik­si Vaa­li­maan kan­sain­vä­li­nen rajan­yli­tys­paik­ka avat­tiin vuon­na 1958.

Maa­il­man­po­li­tiik­ka on nyt tääl­lä, mei­dän rajal­lam­me.

Vie­lä 80-luvul­la, ennen Neu­vos­to­lii­ton romah­dus­ta, täplit­ti­vät Vaa­li­maan tien penk­ko­ja Neu­vos­to­liit­toon mat­kal­la ole­vis­ta autois­ta ulos vis­ka­tut Raa­ma­tut. Raa­mat­tu­jen, kuten monien mui­den kir­jo­jen tuon­ti maa­han oli kiel­let­tyä. Sala­kul­jet­ta­ja oli päät­tä­nyt syys­tä tai toi­ses­ta jät­tää yri­tyk­sen väliin.

Kun Neu­vos­to­liit­to romah­ti, myös raja auke­si. Elä­mä rajan yli kutoi yhä tii­viim­piä naa­pu­ruu­den sitei­tä. Pik­ku­hil­jaa pahen­tu­nut tilan­ne joh­ti kui­ten­kin lop­pu­jen lopuk­si rajan täy­del­li­seen sul­ke­mi­seen ihmi­sil­tä. Käy­tän­nös­sä rajan sul­ke­mi­nen tar­koit­ti vaka­vaa suo­ne­nis­kua itä­ra­jan kau­pun­geil­le, joi­den pal­ve­lu­ra­ken­ne oli pik­ku­hil­jaa raken­net­tu vas­taa­maan rajan yli saa­pu­vien venä­läis­ten mää­rää ja tar­pei­ta.

Maa­il­man­po­li­tiik­ka on tääl­lä

Käy­tän­nös­sä tämä har­joi­tet­tu rin­nak­kai­se­lo syn­nyt­ti kui­ten­kin kum­mal­le­kin puo­lel­le rajaa ymmär­rys­tä toi­ses­ta maas­ta ja sen kult­tuu­ris­ta. Elä­vä ja vah­vas­ti yli rajan kans­sa­käy­vä raja-alue on yksi tapa yllä­pi­tää hyviä suh­tei­ta ja myön­tei­sem­pää kuvaa naa­pu­ri­maas­ta ja sen ihmi­sis­tä. Nyt sitä kuvaa koe­tel­laan.

Ulko­po­liit­ti­sen ins­ti­tuu­tin van­hem­pi tut­ki­ja, kan­sain­vä­li­ses­tä oikeu­des­ta väi­tel­lyt toh­to­ri Vil­le Sink­ko­nen seu­raa joen­suu­lai­se­na kan­sain­vä­li­sen poli­tii­kan tapah­tu­mia työk­seen:

“Maa­il­man­po­li­tiik­ka on nyt tääl­lä, mei­dän rajal­lam­me. Väli­neel­lis­te­tyn maa­han­tu­lon mie­les­sä jopa ihan kon­kreet­ti­ses­ti. Tääl­lä pitää varau­tua eri­lai­siin uhkiin, joi­ta tilan­tee­seen liit­tyy, mut­ta samal­la vält­tää tur­val­lis­ta­mas­ta asioi­ta lii­kaa”, varoit­taa Sink­ko­nen.

Tur­val­lis­ta­mi­nen tar­koit­taa jon­kin asian käsit­te­lyä ensi­si­jai­ses­ti tur­val­li­suusuh­ka­na, joka sit­ten oikeut­taa tiu­kem­mat ja mah­dol­li­ses­ti poik­keuk­sel­li­set toi­met. Täl­löin sivuun saat­taa jää­dä tär­kei­tä näkö­kul­mia, kuten ihmi­soi­keu­det tai talou­del­li­set kysy­myk­set.

Ääres­tä toi­seen

Rajan lähel­lä ole­va infra­struk­tuu­ri on eri­tyi­sen altis­ta eri­lai­sel­le häi­rin­näl­le ja sabo­taa­sil­le. Joen­suun ken­täl­tä on useam­pi­kin len­to jou­tu­nut kään­ty­mään takai­sin Venä­jän puo­lel­ta tule­van GPS-häi­rin­nän takia. Häi­rin­tä sinäl­lään ei ole toden­nä­köi­ses­ti tän­ne suun­nat­tua, vaan liit­tyy venä­läis­ten koh­tei­den elekt­ro­ni­seen suo­jauk­sen Ukrai­nan ampu­mia droo­ne­ja vas­taan. Val­tion pää­tök­set kiin­teis­tö­kaup­po­jen rajoit­ta­mi­ses­ta ker­to­vat myös osal­taan, miten itäi­ses­sä Suo­mes­sa maan varau­tu­mi­nen uhkiin rajoit­taa eri­lai­sia asioi­ta.

Oman­lai­sen­sa esteen alu­een menes­ty­mi­sel­le luo se, että ilma­val­von­ta­tut­kil­le aiheu­te­tun hai­tan takia on itäi­seen Suo­meen hyvin vai­ke­aa raken­taa tuu­li­voi­maa. Tuu­li­voi­ma pääs­töt­tö­mä­nä, uusiu­tu­va­na ener­gia­na taas on vih­reän siir­ty­män perus­e­le­ment­ti. Ilman sitä on mui­ta inves­toin­te­ja pal­jon han­ka­lam­pi saa­da alu­eel­le. Pul­lon­kau­la on myös Itä-Suo­men riit­tä­mä­tön säh­kön kan­ta­verk­ko, joka voi estää myös aurin­ko­voi­ma­loi­den raken­ta­mi­sen. Kan­ta­ver­kon kapa­si­tee­tin lisäys oli­si vält­tä­mä­tön enna­koi­va toi­men­pi­de myös ilma­val­von­ta­hai­tan mah­dol­li­sen pois­tu­mi­sen kan­nal­ta.

Vuo­den 2022 alus­sa käyn­nis­ty­neen Venä­jän suur­hyök­käyk­sen jäl­keen näke­myk­set Suo­mes­sa muut­tui­vat rajus­ti. Nyt teh­ty­jä pää­tök­siä ja varo­toi­mia oli­si Sink­ko­sen mie­les­tä voi­nut edis­tää hal­li­tum­min:

“Suo­mes­sa, ja tie­tys­ti muu­al­la­kin, aja­tel­tiin Venä­jäs­tä lii­an toi­veik­kaas­ti, jopa naii­vis­ti, vaik­ka kehi­tys­suun­ta oli näh­tä­vis­sä vii­meis­tään Kri­min val­tauk­sen aikoi­hin. Nyt saat­ta­vat käsi­tyk­set Venä­jäs­tä ja venä­läi­sis­tä sit­ten hei­lah­taa toi­seen ääri­pää­hän, eikä sekään ole hyvä”, kuvaa Sink­ko­nen Venä­jäs­tä 2000-luvul­la käy­tyä kes­kus­te­lua.

Elä­vä Itä-Suo­mi on tur­val­li­suut­ta

Sink­ko­nen on Kan­sain­vä­lis­ten suh­tei­den tut­ki­muk­sen seu­ran (KATSE) puheen­joh­ta­ja ja seu­ra onkin kokoon­tu­mas­sa alku­vuo­des­ta 2025 kon­fe­rens­siin itä­ra­jal­le, Imat­ral­le. Kon­fe­rens­sin tee­ma­na on “Rajat, uudet ja van­hat”. Sink­ko­nen näkee tär­keä­nä tuo­da tut­ki­joi­ta meil­tä ja muu­al­ta itse näke­mään ja koke­maan raja­seu­dun todel­li­suut­ta.

“Itä­ra­jan puo­lel­la ole­van Suo­men elin­voi­mal­la on mer­ki­tys­tä. Elä­vä ja elä­mi­sen edel­ly­tyk­set täyt­tä­vä raja­seu­tu luo poh­jan ihmis­ten sitou­tu­mi­sel­le koko­nais­tur­val­li­suu­teen. Ääria­jat­te­lu taas lisään­tyy sitä mukaa, kun ihmis­ten näkö­alat kaven­tu­vat.”

Käy­tän­nös­sä Itä-Suo­mi kan­taa monin tavoin eri­tyis­tä vas­tuu­ta Suo­men tur­val­li­suu­des­ta.

Itä-Suo­men tilan­net­ta ovat Venä­jän asial­la ole­vat jo yrit­tä­neet käyt­tää hyväk­seen infor­maa­tio­vai­kut­ta­mi­ses­saan. Erään aktii­vi­sen Venä­jän vies­tien välit­tä­jän video­ka­na­val­la käy­tiin kes­kus­te­lua sii­tä, oli­si­ko Itä-Suo­men maa­kun­tien talou­del­lis­ten syi­den takia hyvä liit­tyä Venä­jään. Kaik­ki kol­me kes­kus­te­li­jaa oli­vat luon­nol­li­ses­ti tätä miel­tä, mut­ta kuten näi­den toi­mi­joi­den koh­dal­la yleen­sä­kin, jäi vas­ta­kai­ku suu­rem­mal­ta ylei­söl­tä saa­mat­ta.

Käy­tän­nös­sä Itä-Suo­mi kan­taa monin tavoin eri­tyis­tä vas­tuu­ta Suo­men tur­val­li­suu­des­ta. Vaik­ka raja­seu­dun kirot eivät enti­seen tapaan enää ole­kaan kuo­le­maa ja hävi­tys­tä, niin kiusaa ja han­ka­luut­ta kui­ten­kin. Ennen kaik­kea tilan­ne voi huo­maa­mat­ta syn­nyt­tää kehi­tys­kul­ku­ja, jot­ka pit­käl­lä täh­täi­mel­lä vai­keut­ta­vat Itä-Suo­men kykyä sel­vi­tä aiko­jen ja maa­il­man muu­tok­ses­ta.

Jan­ne “Rys­ky” Rii­he­läi­nen