Ystä­vyys on super­voi­ma

Riit­ta Sahlsté­nin perus­ta­ma ISNAY on ainut­laa­tui­nen yhtei­sö, jos­sa aikui­set ovat sol­mi­neet eli­ni­käi­siä ystä­vyys­suh­tei­ta.

Sahlstén kuvaa itse­ään pal­jas­jal­kai­sek­si paluu­muut­ta­jak­si. Ulko­mail­la vie­tet­ty­jen vuo­sien jäl­keen hän on asu­nut Joen­suus­sa 12 vuot­ta.

– Vie­tin lap­suu­te­ni Joen­suus­sa, mut­ta kas­voin aikui­sek­si Skot­lan­nis­sa, jos­sa asuin kym­me­nen vuot­ta. Muu­tin takai­sin klas­si­ses­ta syys­tä – syn­tyi lap­si ja halusin tar­jo­ta hänel­le saman tur­val­li­sen ja iha­nan lap­suu­den, jon­ka olen itse saa­nut elää Joen­suus­sa. Tääl­lä lap­set saa­vat liik­kua vapaas­ti pie­nes­tä pitäen. Kau­pun­ki on sopi­van pie­ni ollak­seen tur­val­li­nen, ja riit­tä­vän iso, että voi toteut­taa itse­ään, Riit­ta ker­too.

Kai­ken­lai­sil­le ideoil­le on tilaa. Ker­ran joku ehdot­ti pii­rak­ka­tal­koi­ta ja koh­ta oli kak­si­kym­men­tä nais­ta puli­kat kädes­sä!

Leik­ki­mie­li­nen yhdis­tys vaka­vaan tar­pee­seen

Lap­sen kas­vaes­sa Rii­tal­le tuli tar­ve luo­da tilaa ystä­vil­le ja elä­mäl­le kodin ulko­puo­lel­la. Syn­tyi ISNAY eli Itä-Suo­men Nais­asiayh­dis­tys.

– Lap­se­na lem­pi­kir­ja­ni oli Onne­lin ja Anne­lin talo. Toi­sen pää­hen­ki­lön äiti oli nais­asiayh­dis­tyk­sen puheen­joh­ta­ja. Pää­tin, että sel­lai­nen mie­kin haluan olla ja perus­tin leik­ki­mie­li­sen yhdis­tyk­sen. Kysees­sä ei siis tosi­aan ole mikään rekis­te­röi­ty yhdis­tys, vaan omien ystä­vien ympä­ril­le syn­ty­nyt poruk­ka, ja puheen­joh­ta­jan sijaan minua kut­su­taan tireh­töö­rik­si, nau­raa Riit­ta.

ISNAY on ollut ole­mas­sa vii­si vuot­ta. Rii­tan kave­reil­leen kek­si­mäs­tä ideas­ta on kas­va­nut noin kol­men­kym­me­nen eri-ikäi­sen nai­sen tii­vis ystä­vä­po­ruk­ka, joka tapaa toi­si­aan sään­nöl­li­ses­ti esi­mer­kik­si teat­te­rin, elo­ku­vien ja ret­kei­lyn mer­keis­sä.

– Tapaam­me yleen­sä pari ker­taa kuus­sa ja tapah­tu­mat voi­vat olla mitä vaan patik­ka­ret­kes­tä pus­si­vii­niin. Yksi sään­nöl­li­sim­mis­tä akti­vi­tee­teis­ta on kir­ja­ker­ho, jon­ka myö­tä olem­me käy­neet kir­ja­mes­suil­la ja meil­lä on ollut kir­jai­li­ja­vie­rai­ta. Näi­den viral­li­sem­pien tapaa­mis­ten lisäk­si vies­ti­ket­jus­sa kes­kus­tel­laan päi­vit­täin. Siel­lä voi hui­ka­ta lef­fa­seu­raa tai pyy­tää mukaan vaik­ka mar­jan­poi­min­taan. Kai­ken­lai­sil­le ideoil­le on tilaa. Ker­ran joku ehdot­ti pii­rak­ka­tal­koi­ta ja koh­ta oli kak­si­kym­men­tä nais­ta puli­kat kädes­sä!

Kun olin itse muut­ta­nut muu­al­ta, oli tar­ve löy­tää jotain, joka juur­rut­taa tän­ne totaa­li­ses­ti. Käy­tän­nös­sä halusin luo­da itsel­le­ni ja ystä­vil­le­ni mah­dol­li­suu­den teh­dä vir­kis­tä­viä ja epä­va­ka­via asioi­ta vapaa-ajal­la ilman mie­hiä ja lap­sia.

Kan­nat­taa elää myös kodin ulko­puo­lel­la

ISNAY on muo­dos­tu­nut jäse­nil­leen erit­täin tär­keäk­si. Moni on ker­to­nut, kuin­ka yhtei­sö on aut­ta­nut kotiu­tu­maan Joen­suu­hun ja kan­ta­nut ras­kai­den aiko­jen yli.

– Kun olin itse muut­ta­nut muu­al­ta, oli tar­ve löy­tää jotain, joka juur­rut­taa tän­ne totaa­li­ses­ti. Käy­tän­nös­sä halusin luo­da itsel­le­ni ja ystä­vil­le­ni mah­dol­li­suu­den teh­dä vir­kis­tä­viä ja epä­va­ka­via asioi­ta vapaa-ajal­la ilman mie­hiä ja lap­sia.

Olen saa­nut niin pal­jon enem­män kuin sen lap­suu­den aja­tuk­sen pui­se­vas­ta yhdis­tyk­ses­tä.

Riit­ta halu­aa kan­nus­taa ihmi­siä kodin ulko­puo­li­seen elä­mään.

– Ruuh­ka­vuo­sien kes­kel­lä on tosi tär­ke­ää vaa­lia myös ystä­vyys­suh­tei­ta. On iha­na tie­tää, että on ole­mas­sa ihmi­siä, jot­ka kan­nat­te­le­vat vai­keis­sa vai­heis­sa, ja jot­ka vie­vät siut ulos elä­mään. Se on super­voi­ma, sanoo Riit­ta lii­kut­tu­nee­na.

Lähei­set tun­te­vat Rii­tan tehok­kaa­na orga­ni­soi­ja­na, joka huo­mioi nimi­päi­vät ja las­ten synt­tä­rit. Voi­si kuvi­tel­la, että ison ystä­vä­po­ru­kan tapaa­mis­ten pyö­rit­tä­mi­nen vie voi­mia.

– En ole kos­kaan aja­tel­lut, että tämä oli­si vaa­ti­nut minul­ta mitään. Mie vain lai­toin pys­tyyn raa­mit, mut­ta yhdes­sä hoi­de­taan tapaa­mis­ten ideoin­ti ja toteu­tus.

– Olen saa­nut niin pal­jon enem­män kuin sen lap­suu­den aja­tuk­sen pui­se­vas­ta yhdis­tyk­ses­tä. Olen saa­nut ystä­vä­pii­rin, joka miul­la on lop­pue­lä­män, Riit­ta päät­tää.