Veera Piiroinen tiesi ensin, että hänestä tulee diplomi-insinööri. Fotoniikka valikoitui alaksi vasta sen jälkeen. Eikä se ole kaduttanut.
Joensuu on fotoniikan kärkikaupunkeja, mitä tulee alan koulutukseen. Itä-Suomen yliopisto on kouluttanut kaupungissa viimeisen kymmenen vuoden aikana lähes sata fotoniikan ammattilaista, joka vastaa noin puolta koko maan opiskelijoista.
Yksi heistä on Veera Piiroinen, toisen vuoden kandiopiskelija Outokummusta. Hän tosin tiesi suuntautuvansa fotoniikkaan vasta viime metreillä.
– Tiesin, että haluan olla diplomi-insinööri, mutta aluksi mietin matematiikan opettajan uraa ja kauppistakin. Fotoniikka valikoitui alaksi vasta sen jälkeen. Nyt olen opiskellut toista vuotta, ja parin vuoden sisään pitäisi olla paperit kädessä, hän kertaa.
Pienestä pitäen luonnontieteistä kiinnostunut Piiroinen on kuitenkin uinut sisään fotoniikan ihmeisiin, vaikkei ala ollut alun perin tuttu.
– Aluksihan minä en edes tiennyt, mitä fotoniikka on. Mutta nyt olen alkanut jo hahmottaa muun muassa sitä, miten paljon erilaisia uramahdollisuuksia tässä on.
Yksi asia on kuitenkin melko varma: töitä alan osaajille löytyy nyt ja tulevaisuudessa.
Talon tavoille
Yliopisto-opiskeluun orientoituminen tuntui aluksi vähän hankalalta lukion jälkeen, mutta vauhtiin päästyään Piiroinen on tottunut talon tavoille.
– Nyt jo tuntuu ihan mukavalta. Meillä on paljon laskuharjoituksia joka kurssissa, noin kerran viikkoon. Ja normaalit luennot sitten siihen päälle, osa etänä Kuopiosta, hän kertoo.
– Välillä tietysti pitää vähän kiirettä, mutta toisaalta se vaihtelee jaksoittain. Joskus on 20 opintoviikon jaksoja, mutta joskus on ollut kymmenenkin, joka on aika vähän. Ei mitään ylipääsemätöntä siis, ihan inhimillisissä rajoissa mennään.
Ahaa-elämyksiä syntyy viikoittain, myös fotoniikka on paljastanut tasaisesti yhä enemmän itsestään.
– En ollut ajatellut esimerkiksi sitä, että fotoniikassahan puhutaan ihan niistä kaikista pienimmistä valohiukkasista – eli fotoneista. Se on mielenkiintoista, Piiroinen miettii.
– Tämä on hyvin spesifi tiede, tässä pääsee tutustumaan tosi läheltä yhteen fysiikan alaan. Se ei ehkä ole kaikkien juttu, mutta minulle se sopii mainiosti.
Joensuun kampuksesta Piiroinen on myös pitänyt.
– Tämä on kuitenkin aika laaja ja iso kampus, mutta lähellä keskustaa, ettei matkoistakaan tule ongelmaa. Itse asun kymmenen minuutin matkan päässä koululta. Muutenkin pidän siitä, miten asiat täällä ovat sujuneet. Apua saa, kun sitä tarvitsee ja sivuaineiden kanssakin on ollut joustavuutta, kun vaihdoin omani kauppiksesta kemiaan.
Fotoniikan opiskelu on kaikkiaan muuttanut kuvaani siitä, mihin kaikkialle voisin työllistyä.
Ranska ja suunnittelu kiinnostaa
Lähitulevaisuudelle Piiroinen on miettinyt myös vaihtoon lähtemistä. Vaihtoehtoja on runsaasti.
– Keski-Eurooppa kiinnostaisi, etenkin ehkä Ranska. Mutta katsotaan nyt, Piiroinen sanoo.
Hieman pidemmälle kantaviakin suunnitelmia on, muun muassa työllistymisen suhteen. Mahdollinen ura yrityselämän palveluksessa kiinnostelee, vaikkei tutkijankaan polku ole pois suljettu vaihtoehto.
Yritysvierailuja tehdään koululta ja koululle – aktiivisimmat firmat käyvät esittäytymässä itse opiskelijoille.
Fotoniikka kasvaa toimialana 25 prosentin vuositahtia.
– Fotoniikan opiskelu on kaikkiaan muuttanut kuvaani siitä, mihin kaikkialle voisin työllistyä. Esimerkiksi alan tuotantoyrityksissä on hyvin monenlaisia tehtäviä. Suunnittelijan työ ehkä kiinnostaisi, mutta toisaalta voisin myös nähdä toimivani tutkijana, vaikka siihen onkin hankalampi työllistyä, hän miettii.
Yksi asia on kuitenkin melko varma: töitä alan osaajille löytyy nyt ja tulevaisuudessa.
– Fotoniikka kasvaa toimialana 25 prosentin vuositahtia. Eli todella kovaa. Uskoisin, että tälle alalle on ainakin paremmat mahdollisuudet työllistyä kuin jollekin muulle, Piiroinen nauraa.
Artikkeli on tuotettu osana Joensuun kaupungin innovaatiotoiminnan ekosysteemisopimuksen (EAKR) toimintoja, joita osarahoittavat Euroopan unioni sekä Joensuun kaupunki.