Paluu­muut­ta­jat löy­si­vät tasa­pai­non Joen­suus­ta

Yli kym­me­nen vuot­ta pää­kau­pun­ki­seu­dul­la asu­neet Johan­na ja Mik­ko Kie­si päät­ti­vät pala­ta juu­ril­leen Poh­jois-Kar­ja­laan. Nyt elä­mä Joen­suus­sa yhdis­tää työn, per­heen ja luon­non lähei­syy­den taval­la, jota he eivät osan­neet Espoos­sa kai­va­ta – ennen kuin se oli käsil­lä.

Johan­na ja Mik­ko Kie­si tutus­tui­vat toi­siin­sa jo lukio­ai­koi­na, vaik­ka tuli­vat eri paik­ka­kun­nil­ta: Mik­ko on kotoi­sin Kon­tio­lah­del­ta, Johan­na Lipe­ris­tä. Nuo­ruu­den ystä­vyys kas­voi pari­suh­teek­si, joka vei hei­dät pää­kau­pun­ki­seu­dul­le kym­me­nek­si vuo­dek­si.

– Meil­lä oli alus­ta asti kak­si yhteis­tä unel­maa: oma per­he ja paluu koti­seu­dul­le. Kai­pa­sim­me kodin rau­haa ja pihaa ympä­ril­le, mut­ta myös jotain vai­keam­min mää­ri­tel­tä­vää – tun­net­ta sii­tä, että elä­mä oli­si juur­tu­nut­ta, Johan­na ker­too.

Opin­to­jen peräs­sä maa­il­mal­le – ja takai­sin juu­ril­le

Muut­to Espoo­seen tapah­tui alun perin Mikon opin­to­jen vuok­si. Hän aloit­ti kone­tek­nii­kan opin­not Aal­to-yli­opis­tos­sa ja täy­den­si osaa­mis­taan Tuk­hol­mas­sa mekat­ro­nii­kan paris­sa.

– Tuk­hol­mas­sa suun­tau­duin ohjel­mis­to­puo­lel­le. Se ava­si ovet ural­le­ni, ja sil­lä välin Johan­na jäi Suo­meen, jos­sa raken­sim­me elä­mää opis­ke­lu­jen ja töi­den ehdoil­la, Mik­ko muis­te­lee.

Aloim­me miet­tiä tosis­sam­me, voi­si­ko elä­mä olla parem­paa muu­al­la

Arki kau­pun­gis­sa oli antoi­saa mut­ta myös kuor­mit­ta­vaa, eri­tyi­ses­ti per­heen kas­vaes­sa. Lopul­ta koro­na muut­ti kai­ken.

– Etä­työt yleis­tyi­vät ja kon­kre­ti­soi­vat aja­tuk­sen sii­tä, ettei työn tar­vit­se mää­ri­tel­lä mis­sä asum­me. Aloim­me miet­tiä tosis­sam­me, voi­si­ko elä­mä olla parem­paa muu­al­la, Mik­ko sanoo.

Kah­den alan ammat­ti­lai­set, sama pää­mää­rä

Nyky­ään Mik­ko työs­ken­te­lee ohjel­mis­to­ke­hit­tä­jä­nä Kel­luu-nimi­ses­sä yri­tyk­ses­sä, joka kehit­tää ilma­lai­va­tek­no­lo­gi­aa ja sii­hen liit­ty­viä data­rat­kai­su­ja. Aiem­min hän työs­ken­te­li it-alan yri­tyk­ses­sä pää­kau­pun­ki­seu­dul­la.

Johan­na toi­mii pää­toi­mi­se­na valo­ku­vaus­yrit­tä­jä­nä. Hän on eri­kois­tu­nut hää­ku­vauk­siin sekä bou­doir-kuviin, jois­sa tär­kein­tä on itseil­mai­su ja keho­myön­tei­syys.

– Bou­doir-kuvaus on vas­ta­voi­ma ulko­nä­kö­pai­neil­le. Haluan jokai­sen kuvat­ta­van koke­van, että he ovat upei­ta juu­ri sel­lai­si­na kuin ovat. Kuvauk­sen kaut­ta voin välit­tää hyväk­syn­tää ja itse­var­muut­ta, Johan­na sanoo.

Asiak­kaat tule­vat usein suo­si­tus­ten kaut­ta, ja Johan­na on raken­ta­nut ympä­ril­leen uskol­li­sen asia­kas­kun­nan.

– Paras­ta yrit­tä­jyy­des­sä on se, että saan teh­dä työ­tä, joka mer­kit­see ihmi­sil­le jotain. Teen het­kiä näky­vik­si, ja se on voi­maut­ta­vaa myös itsel­le­ni.

Joen­suu yllät­ti – eri­tyi­ses­ti yrit­tä­jyy­del­lä

Paluu Joen­suu­hun osoit­tau­tui monel­la tapaa onnis­tu­neek­si rat­kai­suk­si, eri­tyi­ses­ti Johan­nan näkö­kul­mas­ta.

– Kun muu­tim­me, meil­tä kysyt­tiin, tar­vit­sen­ko tukea yrit­tä­jyy­teen. Se jäi mie­leen. Joen­suus­sa on läm­min ja väli­tön ilma­pii­ri, ja yrit­tä­jän on help­po löy­tää oma paik­kan­sa, hän sanoo.

Joen­suu on juu­ri sopi­van kokoi­nen: tääl­lä on tilaa yrit­tää, mut­ta myös aikaa elää

Busi­ness Joen­suun jär­jes­tä­mät kurs­sit ja tapah­tu­mat ovat aut­ta­neet ver­kos­toi­tu­mi­ses­sa ja oman yri­tys­toi­min­nan kehit­tä­mi­ses­sä.

– Joen­suu on juu­ri sopi­van kokoi­nen: tääl­lä on tilaa yrit­tää, mut­ta myös aikaa elää. Yrit­tä­jän näkö­kul­mas­ta se on val­ta­va etu, Johan­na lisää.

Arkea ja juh­laa koti­kau­pun­gis­sa

Arki on saa­nut uudet raa­mit Joen­suus­sa – kii­re on vaih­tu­nut tasa­pai­noon ja omas­ta ajas­ta naut­ti­mi­seen.

– Muis­tan elä­väs­ti, kun saa­vuim­me junal­la Joen­suu­hun yksi­suun­tai­sel­la lipul­la. Sil­loin tie­sim­me, ettei ollut tar­vet­ta paluu­li­pul­le. Se oli vapaut­ta­va tun­ne, Johan­na sanoo hymyil­len.

Tie­sim­me, ettei ollut tar­vet­ta paluu­li­pul­le

Vapaa-aika on saa­nut uuden mer­ki­tyk­sen, kun tuki­ver­kos­tot ovat lähem­pä­nä. Iso­van­hem­pien apu on mah­dol­lis­ta­nut yhtei­siä het­kiä paris­kun­nal­le­kin.

– Kun lap­sem­me meni ensim­mäis­tä ker­taa yöky­lään iso­van­hem­mil­leen, saim­me viet­tää iltaa kah­des­taan. Kävim­me ravin­to­las­sa, istuim­me iltaa vii­ni­baa­ris­sa ja fii­lis­te­lim­me kesäil­taa kau­pun­gil­la – Joen­suus­sa sekin on mah­dol­lis­ta, Johan­na iloit­see.

Luon­to tuo tasa­pai­noa

Luon­to on vah­vas­ti läs­nä Kie­sien arjes­sa. Mik­ko löy­si uudel­leen van­han har­ras­tuk­sen­sa.

– En ollut hiih­tä­nyt ylä­as­teen lopun jäl­keen. Nyt ladut kul­ke­vat puo­len kilo­met­rin pääs­sä kodis­ta – oli help­po pala­ta lajin pariin. Vii­me tal­vi oli vähä­lu­mi­nen, mut­ta muu­ten hiih­to on ollut iso löy­tö, Mik­ko sanoo.

Johan­na puo­les­taan viih­tyy luon­to­ret­kien paris­sa.

– Kuha­sa­lon alue on ollut yksi suo­sik­ki­koh­teis­ta­ni. En ollut aiem­min käy­nyt siel­lä, mut­ta nyt olen palan­nut sin­ne mon­ta ker­taa. Met­sä- ja jär­vi­mai­se­ma teke­vät hyvää mie­lel­le.

Tule­vai­suus raken­tuu rau­has­sa

Johan­na ja Mik­ko näke­vät tule­vai­suu­ten­sa Joen­suus­sa.

– Työ, per­he ja koti pitä­vät mei­dät tääl­lä. Meil­le on tär­ke­ää, että voim­me kehit­tää omaa arkea ilman suur­ta kii­ret­tä tai pai­net­ta, Johan­na sanoo.

Muut­toon liit­tyy myös pie­niä, mut­ta mer­ki­tyk­sel­li­siä het­kiä.

– Kun Johan­na meni edel­tä, jäin vie­lä sii­voa­maan van­haa asun­toa. Ajoin lopul­ta yksin Joen­suu­hun ja soi­tin koko mat­kan ajan Lee­vi & The Lea­ving­sin Poh­jois-Kar­ja­laa. Se het­ki kiteyt­ti koko muu­ton, Mik­ko nau­raa.

Ver­kos­to­ja syn­tyy hel­pos­ti, kun menee roh­keas­ti mukaan tapah­tu­miin ja jut­te­lee uusil­le ihmi­sil­le

Yksi tär­keim­mis­tä asiois­ta uudes­sa elä­mäs­sä on ollut yhtei­sön löy­tä­mi­nen. Johan­na kan­nus­taa mui­ta­kin otta­maan aktii­vi­ses­ti osaa.

– Ver­kos­to­ja syn­tyy hel­pos­ti, kun menee roh­keas­ti mukaan tapah­tu­miin ja jut­te­lee uusil­le ihmi­sil­le. Lap­si­per­he­toi­min­ta on ollut meil­le hyvä väy­lä tutus­tua mui­hin, ja myös yrit­tä­jä­ver­kos­tot ovat olleet kul­la­nar­voi­sia, Johan­na ker­too.

Artik­ke­li on tuo­tet­tu osa­na Joen­suun kau­pun­gin inno­vaa­tio­toi­min­nan eko­sys­tee­mi­so­pi­muk­sen (EAKR) toi­min­to­ja, joi­ta osa­ra­hoit­ta­vat Euroo­pan unio­ni sekä Joen­suun kau­pun­ki.