Hyvis­ten voi­ma

Hyvin­voin­tioh­jaa­jat eli hyvik­set toi­mi­vat hel­pos­ti lähes­tyt­tä­vi­nä ja tur­val­li­si­na aikui­si­na las­ten ja nuor­ten paris­sa kou­luis­sa. Hyvis­ten työn­ku­vaan kuu­luu oppi­lai­den hyvin­voin­nin tuke­mi­nen ja yhteis­työ kou­lun hen­ki­lös­tön, van­hem­pien ja mui­den tuke­vien taho­jen kans­sa.

Arvo­kas tuki kou­luar­jen kes­kel­lä

Hyvis­ten perus­teh­tä­vä on mah­dol­lis­taa las­ten, nuor­ten ja hei­dän per­hei­den­sä kuul­luk­si tule­mis­ta arjes­sa ja pääs­tä tätä kaut­ta vai­kut­ta­maan tuki­pro­ses­sien kehi­tys­kul­kui­hin mah­dol­li­sim­man var­hai­ses­sa vai­hees­sa. 

– Aamul­la saa­tan men­nä pihal­le oppi­lai­ta vas­taan ennen kou­lun alkua ja kysel­lä fii­lik­siä ja kuu­lu­mi­sia. Jos­kus olen yhtey­des­sä kotei­hin, jos kou­lu­päi­vän aika­na on tapah­tu­nut jotain mis­tä van­hem­pien on hyvä tie­tää, ker­too Mar­ja­lan kou­lun hyvin­voin­tioh­jaa­ja Fan­ni Myl­ly­lah­ti.

Hyvik­sil­lä on tär­keä roo­li oppi­lai­den hyvin­voin­nin tuke­mi­ses­sa. 

– Hei­dän teh­tä­vä­nään ei ole tukea suo­raan opis­ke­lua, vaan aut­taa las­ta tai nuor­ta voi­maan parem­min, jot­ta oppi­mi­nen oli­si mah­dol­lis­ta, ker­too Joen­suun kau­pun­gin hyvin­voin­tioh­jaa­jien esi­hen­ki­lö ja hyvin­voin­ti­pe­da­go­gi Mik­ko Vauh­ko­nen. 

Hyvik­set teke­vät yhteis­työ­tä kou­lun hen­ki­lö­kun­nan kans­sa. 

– Meil­lä on todel­la tii­vis­tä yhteis­työ­tä oppi­las­huol­to­ryh­män kans­sa. Mie­tim­me kou­lu­ku­raat­to­rin kans­sa yhtei­siä asioi­ta ja meil­lä saat­taa olla yhtei­siä asiak­kai­ta eli lap­sia. Sekä opet­ta­jien että ter­vey­den­hoi­ta­jien kans­sa vaih­dam­me myös aja­tuk­sia, ker­too Myl­ly­lah­ti. 

Hyvik­siä yhdis­tä­vät vah­vat sosi­aa­li­set tai­dot ja kou­lu­maa­il­mas­sa tar­vit­ta­va peli­sil­mä. Kou­lu­tus­taus­taa on monen­lais­ta. 

– Aika monet ovat sosio­no­me­ja. Osa on myös sai­raan­hoi­ta­jia, ter­vey­den­hoi­ta­jia ja yhtei­sö­pe­da­go­ge­ja, ker­too Vauh­ko­nen.  

Kevääl­lä 2024 teh­dys­tä hyvin­voin­tioh­jaa­jien työ­tä kar­toit­ta­vas­ta kyse­lys­tä ilme­nee huol­ta­jien koke­muk­set hyvik­sis­tä. 

– Huol­ta­ja­pa­laut­teen mukaan hyvin­voin­tioh­jaa­ja on lap­sil­le tur­val­li­nen ja hel­pos­ti lähes­tyt­tä­vä aikui­nen, jol­le voi puhua eri­lai­sis­ta miel­tä pai­na­vis­ta asiois­ta. Toi­min­nan näh­tiin myös aut­ta­van lap­sia ja nuo­ria kave­ri­asiois­sa, kou­lun­käyn­nis­sä ja jak­sa­mi­ses­sa sekä ehkäi­se­vän syr­jäy­ty­mis­tä ja yksi­näi­syyt­tä, ker­too Vauh­ko­nen.

Mar­ja­lan kou­lul­la hyvik­ses­tä on ollut pal­jon apua. 

– Hyvin­voin­tioh­jaa­jat ovat paras kehi­tys­asia kou­luis­sa, mitä arjes­sa on tapah­tu­nut KiVa Kou­lu ja Liik­ku­va kou­lu –toi­min­nan ohes­sa lähes 35-vuo­ti­sen reh­to­riu­ra­ni var­rel­la, ker­too Mar­ja­lan kou­lun reh­to­ri Jari Huus­ko. 

– Kou­lum­me hyvin­voin­tioh­jaa­ja Fan­ni on kou­lum­me hen­ki­lö­kun­nan koke­ma­na oikea aar­re. Opet­ta­jat haluai­si­vat koh­da­ta oppi­laat mah­dol­li­sim­man yksi­lö­kes­kei­ses­ti. Vali­tet­ta­vas­ti se ei käy­tän­nös­sä ole ajan puut­teen vuok­si mah­dol­lis­ta. Hyvin­voin­tioh­jaa­ja Fan­ni täyt­tää tämän puut­teen ja pal­jon muu­ta­kin, kehuu Huus­ko.

Mar­ja­lan kou­lun hyvik­sen koke­muk­sia

Fan­ni Myl­ly­lah­ti toi­mii hyvin­voin­tioh­jaa­ja­na Mar­ja­lan kou­lus­sa. Hänel­le työs­sä tär­kein­tä ovat saa­vu­tet­ta­vuus ja läs­nä­olo. 

Ammat­ti­tai­toi­nen hyvis tar­jo­aa eri­lai­sia akti­vi­teet­te­ja ja tuki­toi­mia oppi­lail­le. 

– Saa­tan käy­dä kaveritaito‑, tun­ne- tai vuo­ro­vai­ku­tus­har­joit­tei­ta läpi. Jos­kus lap­sil­la voi olla tilan­ne, että moni­kin asia on sol­mus­sa. Sil­loin hyö­dyn­ne­tään Lap­set puheek­si ‑mene­tel­mä­kes­kus­te­lua, johon kut­su­taan huol­ta­jat­kin kou­lul­le. Sii­nä käy­dään läpi eri­lai­sia tee­mo­ja, joil­la pääs­tään parem­min peril­le lap­sen arjes­ta ja mitä kaik­kea sin­ne kuu­luu sekä mitä vah­vuuk­sia siel­tä voi­daan nos­taa, ker­too Myl­ly­lah­ti. 

Myl­ly­lah­ti kokee kii­tol­li­suut­ta työ­tään koh­taan. 

– Pal­kit­se­vin­ta on se, että voin olla lap­sil­le hel­pos­ti lähes­tyt­tä­vä aikui­nen. Olen todel­la kii­tol­li­nen sii­tä, kun lap­si uskal­taa avau­tua minul­le. Sii­tä tulee fii­lis, että olen ehkä osan­nut kysyä oikeal­la het­kel­lä oikeil­la sanoil­la ja pys­ty­nyt ole­maan läs­nä, avaa Myl­ly­lah­ti. 

Vii­mei­se­nä Myl­ly­lah­ti koros­taa kii­reet­tö­myyt­tä las­ten kans­sa. 

– Vaik­ka kou­luar­ki saat­taa näyt­täy­tyä kii­rei­se­nä ja vauh­dik­kaa­na, niin on tär­ke­ää ymmär­tää, että pysäh­ty­mis­tä­kin voi jokai­nen har­joi­tel­la. Lap­sel­le pitäi­si pys­tyä tar­joa­maan het­ki, jol­loin ei ole kii­re, ker­too Myl­ly­lah­ti.