Joen­suun van­hin päi­vä­ko­ti 70 vuot­ta

Seit­se­män­kym­men­tä vuot­ta sit­ten, 20. maa­lis­kuu­ta 1949, vie­tet­tiin Gäv­len­lin­nan raken­nuk­sen vih­kiäi­siä Joen­suus­sa Papin­ka­dul­la. Han­ke oli saa­nut alkun­sa, kun Ruot­sin Gäv­le­bor­gin lää­nin maa­her­ra Maja Sand­ler päät­ti lah­joit­taa Suo­men punai­sen ris­tin kaut­ta 400 000 kruu­nua kivi­ra­ken­nuk­seen, jon­ka tuli­si toi­mia las­ten­neu­vo­la­na, äitiys­neu­vo­la­na tai ker­ho­toi­min­nas­sa, myös las­ten­sai­raa­laa kaa­vail­tiin alku­vai­hees­sa. Han­ke alkoi rea­li­soi­tua kun vuon­na 1946 hyväk­syt­tiin ark­ki­teh­ti­toi­mis­to Kurt Sim­ber­gin ja Ber­tel Saar­nion pii­rus­tuk­set raken­nus­ta var­ten.

Val­mis­tues­saan talos­sa oli tilaa äitiys­neu­vo­lal­le, las­ten­neu­vo­lal­le ja päi­vä­ko­ti­toi­min­nal­le. Lisäk­si par­tio­lai­sil­le oli varat­tu oma tila ja ulla­kol­la oli asun­to vah­ti­mes­ta­ril­le. Vih­kiäis­ti­lai­suu­des­sa pal­jas­tet­tiin edel­leen päi­vä­ko­din salis­sa ole­va kak­si­kie­li­nen tau­lu, jos­sa toi­vo­taan että raken­nus tulee ”pysy­väi­ses­ti pal­ve­le­maan lää­nin­ko­mi­tean tar­koi­tus­ta: suo­ma­lais­ten las­ten hoi­toa ja ter­veyt­tä”.

Nyt, 70 vuot­ta myö­hem­min, voim­me tode­ta tuon toi­veen toteu­tu­neen var­mas­ti parem­min kuin osat­tiin odot­taa.

Kau­an kau­pun­gin ainoa päi­vä­ko­ti

Päi­vä­ko­din enti­nen joh­ta­ja Sir­pa Koso­nen tut­ki pro gra­du ‑tut­kiel­mas­saan vuon­na 1999 las­ten­tar­han toi­min­nan alku­vai­hei­ta ja samal­la Gäv­len­lin­nan päi­vä­ko­din his­to­ri­aa. Monet tämän artik­ke­lin tie­dot ovat täs­tä tut­ki­muk­ses­ta peräi­sin. Heti alku­vai­hees­ta talo on ollut ahke­ras­sa käy­tös­sä ja kes­tä­nyt ajan tuo­mat haas­teet aina tähän päi­vään asti.

Vuo­teen 1956 Gäv­len­lin­na oli ainoa päi­vä­ko­ti Joen­suus­sa

Alku­vai­hees­sa raken­nus oli kau­pun­gil­le eri­tyi­sen tär­keä, sil­lä vuo­teen 1956 se oli ainoa päi­vä­ko­ti Joen­suus­sa. Taloa pidet­tiin tar­koi­tuk­sen­mu­kai­se­na, viih­tyi­sä­nä ja uuden­ai­kai­se­na päi­vä­ko­ti­na. Tilat koet­tiin moder­neik­si, väl­jik­si ja valoi­sik­si.

Kun kat­soo päi­vä­ko­din päi­vä­oh­jel­maa 1950- ja 1960-luvul­ta ja ver­taa sitä nyky­päi­vän päi­vä­oh­jel­miin, niin alus­ta asti on ymmär­ret­ty ulkoi­lun ja kun­nol­lis­ten ate­rioi­den mer­ki­tys lap­sil­le. Askar­te­lua tun­tui ole­van rei­lus­ti, samoin eri­lai­sia lau­lu- ja leik­ki­het­kiä. Vapaan lei­kin mer­ki­tys­kin ymmär­ret­tiin, sil­lä sitä oli päi­vit­täin aika­na, jol­loin sitä taval­li­ses­ti saat­toi olla vain tun­ti vii­kos­sa.

Joen toi­sel­ta puo­lel­ta hoi­toon yli­sou­ta­jan kyy­dis­sä

Raken­nus sijait­see Pie­lis­joen ran­nal­la ja har­val­ta päi­vä­ko­din pihal­ta on yhtä komeat, mut­ta toi­saal­ta tal­vel­la tuu­li­sen koleat, mai­se­mat kuin Gäv­len­lin­nas­ta. Jo ennen kuin Suvan­to­sil­ta val­mis­tui vuon­na 1974, oli­vat lap­set tul­leet päi­vä­hoi­toon joen toi­sel­ta puo­lel­ta Män­ty­läs­tä ja Pent­ti­läs­tä.

Eräs Gäv­len­lin­nas­sa päi­vä­hoi­dos­sa kuusi-seit­se­män­kym­men­tä­lu­vun tait­tees­sa käy­nyt muis­te­li, kuin­ka äiti saat­toi hänet joen ran­nal­le Män­ty­län puo­lel­ta sar­ka­tak­ki­sen yli­sou­ta­jan kyy­tiin. Vas­ta­ran­nal­la oli päi­vä­ko­din työn­te­ki­jä val­mii­na otta­maan lap­sen vas­taan. Tal­vel­la jään olles­sa tar­peek­si kes­tä­vää sama mat­ka teh­tiin jään ylit­se.

Vii­me vuo­si­na on taval­laan palat­tu enti­seen, kun Yli­sou­ta­jan sil­lan val­mis­tut­tua vuon­na 2014 monet uuden ker­ros­ta­loa­lu­een lap­set ovat saa­pu­neet aamui­sin Gäv­len­lin­naan hoi­toon.

Vii­me vuo­si­na on taval­laan palat­tu enti­seen, kun Yli­sou­ta­jan sil­lan val­mis­tut­tua vuon­na 2014 monet uuden ker­ros­ta­loa­lu­een lap­set ovat saa­pu­neet aamui­sin Gäv­len­lin­naan hoi­toon.

On todel­la vai­kea arvioi­da, kuin­ka monen enti­sen tai nykyi­sen joen­suu­lai­sen elä­mään Gäv­len­lin­na liit­tyy taval­la tai toi­sel­la. Päi­vä­hoi­dos­sa ollei­den las­ten mää­rä vuo­si­kym­men­ten aika­na las­ke­taan useis­sa tuhan­sis­sa ja Gäv­len­lin­na onkin sitä kaut­ta ollut osa monen joen­suu­lai­sen per­heen elä­mää.

Vuo­si­kym­men­ten kulues­sa myös työn­te­ki­jät ovat vaih­tu­neet, eri­lai­sia har­joit­te­li­joi­ta, opis­ke­li­joi­ta ja kou­lu­lai­sia on työs­ken­nel­lyt talos­sa pitem­män tai lyhyem­män jak­son. Tari­noi­ta ja muis­to­ja vuo­si­kym­men­ten var­rel­ta on var­mas­ti pal­jon.

Vuo­sien var­rel­la neu­vo­la­toi­min­ta on jää­nyt pois ja nykyi­sin talos­sa toi­mii kol­me päi­vä­ko­tio­sas­toa, jois­sa on yhteen­sä vii­ti­sen­kym­men­tä las­ta. Välil­lä per­heil­le tar­jot­tiin myös ilta­hoi­toa, mut­ta täl­lä het­kel­lä talo toi­mii taval­li­se­na päi­vä­ta­lo­na.  Gäv­len­lin­na on kes­kus­tan ainoa päi­vä­ko­ti ja siel­lä on pal­jon lap­sia pait­si kes­kus­tan alu­eel­ta edel­leen myös Yli­sou­ta­jan sil­lan takaa uudel­ta Män­ty­län ker­ros­ta­loa­lu­eel­ta.

Talos­sa ais­tii men­nei­den vuo­si­kym­men­ten his­to­rian

Taloon sisäl­le tul­les­sa voi heti ais­tia men­nei­den vuo­si­kym­men­ten his­to­rian vaik­ka­pa sisäik­ku­noi­den maa­lauk­sis­ta. Ehkä tilo­ja ei koe­ta enää niin moder­nik­si, väl­jik­si ja valoi­sik­si kuin seit­se­män­kym­men­tä vuot­ta sit­ten kuvail­tiin, mut­ta vas­ta­pai­nok­si sisäl­tä löy­tyy mon­ta jän­nit­tä­vää sop­pea ja nurk­kaus­ta.

Sisäl­tä löy­tyy mon­ta jän­nit­tä­vää sop­pea ja nurk­kaus­ta

Kos­ka päi­vä­ko­ti on Joen­suun van­hin, yri­täm­me muis­taa perin­teet toi­min­nas­sam­me. Hyviä lau­lu­ja ja leik­ke­jä oli jo puo­li vuo­si­kym­men­tä sit­ten, eikä nii­tä kaik­kia kan­na­ta unoh­taa, vaik­ka päi­vä­ko­ti­toi­min­ta koko ajan uudis­tuu­kin.

Päi­vä­ko­din pihal­ta näkyy Pie­lis­joen vir­ta. Joki on säi­ly­nyt ennal­laan, mut­ta muu­ten mai­se­mat ovat vaih­del­leet. Lap­set ovat saa­neet ihail­la ohi mene­viä aluk­sia ja tuki­nuit­toa. Pent­ti­län saha toi­mi pit­kään mai­se­ma­merk­ki­nä, kun­nes se paloi vuon­na 1996. Sen jäl­keen vas­ta­ran­ta oli pit­kään jou­to­maa­ta, kun­nes kaa­voi­tuk­sen jäl­keen olem­me voi­neet kat­soa ja kuun­nel­la ker­ros­ta­lo­jen nousua. Kes­kus­tan­puo­lei­sel­la ran­nal­la heti päi­vä­ko­din vie­res­sä alkaa puis­toa­lue, joka antaa hyvän mah­dol­li­suu­den ret­kei­lyl­le.

Vai­kea arvioi­da mil­lai­sia sata­vuo­tis­juh­lia seu­dul­li­ses­ti arvok­kaas­sa Gäv­len­lin­nas­sa vie­te­tään. Raken­nuk­sen tule­vai­suut­ta poh­dit­taes­sa oli­si hyvä muis­taa huo­neen­tau­lun alku­pe­räi­nen toi­ve, pal­vel­la pysy­väi­ses­ti las­ten hoi­toa ja ter­veyt­tä ja tuot­taa Joen­suun kau­pun­gil­le ja sen asuk­kail­le mah­dol­li­sim­man suur­ta iloa.