Vir­ka­kum­mi avaa pää­tök­sen­te­koa

Joen­suus­sa on alet­tu miet­tiä uusia kei­no­ja ava­ta pää­tök­sen­te­koa nuo­ril­le parem­min ja kuul­la hei­tä val­mis­teil­la ole­vis­sa asiois­sa. Yhteis­työ­muo­dok­si on kehi­tet­ty vir­ka­kum­mi­toi­min­ta.

Nuo­ri­so­val­tuu­tet­tu Eeme­li Onat­sun  ja vir­ka­kum­min, kau­pun­gin hyvin­voin­ti­koor­di­naat­to­ri Hei­ni Lehi­koi­sen yhteis­työ sote-neu­vot­te­lu­kun­nas­sa on ollut antoi­saa molem­mil­le.

Joen­suus­sa on ollut aktii­vi­nen nuo­ri­so­val­tuus­to jo pari­kym­men­tä vuot­ta. Vaa­leil­la vali­tul­la nuo­ri­so­val­tuus­tol­la on puhe-­ ja läsnäolo­oikeus osas­sa Joen­suun kau­pun­gin toi­mie­li­miä. Nii­den kokouk­sis­sa heil­lä on mah­dol­li­suus tuo­da esil­le nuor­ten kan­nan­ot­to­ja pää­tök­sen­te­koon.

Vaik­ka lau­ta­kun­ta­työs­ken­te­ly on koet­tu tär­keäk­si, nuo­ret ovat myös sano­neet, ettei­vät he voi vai­kut­taa kon­kreet­ti­ses­ti asioi­hin kovin­kaan pal­jon. Val­mis­teil­la ole­vat asiat eivät aina ole tul­leet nuor­ten tie­toon tai nuo­ret eivät ehdi tutus­tua aihee­seen tar­peek­si antaak­seen lausun­non tai kysyäk­seen mie­li­pi­det­tä nuo­ril­ta laa­jem­min.

Kum­mien teh­tä­vä­nä on ottaa nuo­ret mukaan pää­tök­sen­te­koon jo val­mis­te­lu­vai­hees­sa.

Näin aiem­paa tilan­net­ta valai­see kau­pun­gin nuo­ri­soa­sia­mies Jut­ta Kuk­ko­nen. Hän on teh­nyt aihees­ta myös opin­näy­te­työn Kare­lia-­am­mat­ti­kor­kea­kou­luun otsak­keel­la Nuor­ten osal­li­suus ja vai­kut­ta­mi­nen kun­nal­li­ses­sa pää­tök­sen­teos­sa Joen­suus­sa.

Niin­pä vuo­si sit­ten alet­tiin kehit­tää toi­min­ta­mal­lia, jol­la nuor­ten oli­si entis­tä hel­pom­pi saa­da äänen­sä kuu­lu­viin pää­tet­tä­viin asioi­hin ja samal­la oppia asioi­den val­mis­te­lus­ta. Rat­kai­suk­si kehi­tet­tiin vir­ka­mies­kum­mi­toi­min­ta.

Jois­sain kun­nis­sa kum­mei­na val­tuu­tet­tu­ja, mut­ta meil­lä aja­tel­tiin pää­tök­sen­teon val­mis­te­lu­vai­heen avau­tu­van nuo­ril­le vie­lä sel­keäm­min viran­hal­ti­joi­den avul­la.

– Kum­mien teh­tä­vä­nä on ottaa nuo­ret mukaan pää­tök­sen­te­koon jo val­mis­te­lu­vai­hees­sa. Yhteyt­tä pide­tään sään­nöl­li­ses­ti ja tie­do­te­taan val­mis­te­lus­sa ole­vis­ta asiois­ta. Kun nuo­ri­so­val­tuu­te­tuil­la itsel­lään on riit­tä­väs­ti osaa­mis­ta ja sisäl­tö­tie­toa, hei­dän on hel­pom­pi ottaa myös muut kau­pun­gin nuo­ret mukaan vai­kut­ta­maan nuo­ria kos­ke­viin asioi­hin, sanoo Kuk­ko­nen.

Kum­mi­toi­min­ta on Joen­suus­sa kokei­lu­vai­hees­sa. Viran­hal­ti­ja­kum­mit toi­mi­vat lau­ta­kun­tien ja jaos­to­jen val­mis­te­li­joi­na tai esit­te­li­jöi­nä.

Nuo­ril­la on vai­kut­ta­mis­mah­dol­li­suuk­sia, jos niis­tä mah­dol­li­suuk­sis­ta vaan tie­tää ja osaa nii­tä hyö­dyn­tää.

Puhu­mal­la voi vai­kut­taa

Sosi­aa­li-­ ja ter­veys­pal­ve­lui­den neu­vot­te­lu­kun­nas­sa nuo­ri­so­val­tuus­ton edus­ta­ja­na on Nor­maa­li­kou­lun lukios­sa ensim­mäis­tä luok­kaa käy­vä Eeme­li Onat­su. Nuo­ri­so­val­tuus­tou­raa
hänel­lä on taka­naan kak­si vuot­ta. Onat­sun vir­ka­kum­mik­si nimet­tiin hyvin­voin­ti­koor­di­naat­to­ri Hei­ni Lehi­koi­nen.

Vaik­ka vir­ka­kum­mi­toi­min­nan laa­jem­pi käyn­nis­tys jäi kevääl­lä koro­nan jal­koi­hin, ovat esi­mer­kik­si Onat­su ja Lehi­koi­nen saa­neet yhteis­työn jo hyvin rul­laa­maan.

– Sote­neuvottelukunnan kokouk­sia on ker­ran kuus­sa ja annan etu­kä­teen Eeme­lil­le tie­toon, mitä asioi­ta lis­tal­le on tulos­sa. Avaan samal­la asioi­ta tar­kem­min eli mitä asiat tar­koit­ta­vat ja tie­dus­te­len, oli­si­ko nuor­ten puo­lel­ta asi­aan jotain eri­tyis­tä näkö­kul­maa, Lehi­koi­nen ker­too.

Onat­sua kiin­nos­ta­vat nuor­ten asiat ja nii­hin vai­kut­ta­mi­nen moti­voi. Hän kokee myös, ettei moni nuo­ri vält­tä­mät­tä uskal­la tuo­da omaa mie­li­pi­det­tään esil­le – sanoa välil­lä vähän vas­taan­kin – mut­ta Onat­sun vah­vuus taas on puhu­mal­la vai­kut­ta­mi­nen. Hän kokee, että sii­tä voi­si olla hyö­tyä koko kau­pun­gin nuo­ri­so­toi­mel­le.

– Nuo­ril­la on vai­kut­ta­mis­mah­dol­li­suuk­sia, jos niis­tä mah­dol­li­suuk­sis­ta vaan tie­tää ja osaa nii­tä hyö­dyn­tää. Esi­mer­kik­si lau­ta­kun­nas­sa asioi­den ääneen sano­mi­nen on teho­kas­ta vai­kut­ta­mis­ta. En näe mitään syy­tä, mik­si muut­kin nuo­ret eivät sitä voi­si teh­dä. Ja jos asi­aa on, sil­loin pitää kuun­nel­la – ja kuun­nel­laan­kin, Onat­su sanoo.

Taas yksi askel sii­hen, että yksit­täi­set vir­ka­hen­ki­löt eivät val­mis­te­le asioi­ta.

Uusia­kin yhteis­työ­ta­po­ja kehi­tet­ty lyhyen kum­mit­te­lun aika­na

Lehi­koi­nen sanoo asioi­den ole­van välil­lä aika moni­mut­kai­sia, aina­kin vain esi­tys­lis­tal­ta luet­tu­na. Kes­kus­te­lun käy­mi­nen asioi­den taus­tois­ta on siis tär­ke­ää. Alus­sa Lehi­koi­nen­kin kysyi vir­ka­kum­mi­na nuo­ri­so­val­tuus­tol­ta enem­män sel­lai­sis­ta aiheis­ta, jot­ka sel­keäs­ti liit­tyi­vät nuo­riin.

Yhteis­työ oman kumminuvalai­sen kans­sa on kui­ten­kin muo­kan­nut työs­ken­te­lyä.

– Olem­me aja­tel­leet, että mie­li­pi­det­tä voi­si kysyä laa­jem­min myös asiois­ta, jot­ka eivät niin suo­raan lii­ty vain nuo­riin. Lisäk­si Eeme­li kut­su­taan nyky­ään myös puheen­joh­ta­ja­pa­la­ve­riin ennen kokous­ta ja nuo­ri­so­val­tuus­ton ajan­koh­tai­set asiat käsi­tel­lään joka kokouk­ses­sa, Lehi­koi­nen ker­too.

– Arjes­sa asioi­ta val­mis­tel­laan välil­lä lyhyel­lä aika­jän­teel­lä. On todel­la hyvä, että täl­lai­nen yhteis­työ on ennal­ta sovit­tua. Tavoit­tee­na on kat­soa asioi­ta ajal­li­ses­ti aina vähän aiem­min. Tämä on taas yksi askel sii­hen, että yksit­täi­set vir­ka­hen­ki­löt eivät val­mis­te­le asioi­ta.

Ennen nuo­ri­so­val­tuus­to­työ­tä Onat­su ei juu­ri tien­nyt kau­pun­gin pää­tök­sen­teos­ta. Kau­pun­gin­joh­ta­jan nimi oli tut­tu, sii­nä kaik­ki. Kol­men pik­kusis­kon vel­je­nä Onat­su on kui­ten­kin kom­pro­mis­sei­hin ja neu­vot­te­lui­hin jo kovin tot­tu­nut.

– Nuo­ri­so­val­tuus­to­työs­sä hyvä mie­li tulee sii­tä, jos saa jotain asi­aa paran­net­tua. Jos hom­ma hel­pot­tuu, kun sitä saa joten­kin kään­net­tyä eri suun­taan. Sii­tä tulee itsel­le tar­peel­li­nen olo, ettei mene ihan kave­rei­den kans­sa huu­len­hei­tok­si, Onat­su ker­too.

Lehi­koi­nen kiit­tää­kin kum­mi­nu­va­lais­taan hie­nos­ta asen­tees­ta.

– Sinä olet saa­nut jat­koa var­ten pal­jon hyvin koke­muk­sia, nyt tie­dät, miten eri tilan­teis­sa toi­mi­taan ja tuot asioi­ta esiin tosi raken­ta­vas­ti. Osaat vies­tit­tää asioi­ta raken­ta­vas­ti, Lehi­koi­nen sanoo.

Vaik­ka kum­mi­toi­min­ta vaa­tii enem­män työ­tä, niin saa­daan parem­pia pää­tök­siä aikai­sek­si.

”Teh­dään heti niin hyvin  kuin pys­ty­tään”

Nuo­ri­so­val­tuus­ton käy­dään mar­ras­kuus­sa, ja Onat­su­kin on jäl­leen ehdol­la. Hän sanoo, ettei se unoh­du, miten pal­jon täs­sä kah­den vuo­den aika­na jo on oppi­nut pää­tök­sen­teos­ta. Jos jat­ko­pes­ti vaa­leis­sa hel­ti­ää ja lau­ta­kun­ta­työ jat­kuu, jat­kuu myös vir­ka­kum­mit­te­lu.

– Vaik­ka omaa mal­lia täl­le koko vir­ka­kum­mi­toi­min­nal­le ei vie­lä ole, ruve­taan heti teke­mään niin hyvin kuin pys­ty­tään. Nuo­ria par­hai­ten pal­ve­le­vaan suun­taan ja niin, että nuo­ril­la oli­si mah­dol­li­sim­man hyvät mah­dol­li­suu­det vai­kut­taa ja että yhteis­työ toi­mi­si mah­dol­li­sim­man hyvin. Jos vir­ka­kum­mi on oma-aloit­tei­nen, se edis­tää nuor­ten vai­kut­ta­mis­ta.

Lehi­koi­nen­kin toi­voo, että kum­mi­toi­min­ta vakiin­tuu pysy­väk­si toi­min­ta­ta­vak­si.

– Toi­von, että tämä vakiin­tuu toi­min­ta­ta­vak­si, joka ei oli­si yksit­täi­ses­ti hen­ki­lös­tä kiin­ni. Toi­von täl­le pysy­vyyt­tä ja sitä, että kum­mit koke­vat tämän ole­van lisä­ar­vo mei­dän työl­lem­me. Ja jos nuor­ten kans­sa tämä yhteis­työ vakiin­tuu, se tulee var­maan ajan kans­sa laa­jem­mak­si ja ale­taan ottaa mui­ta­kin väes­tö­ryh­miä mukaan, vaik­ka mal­li ei sama oli­si­kaan. Vaik­ka se vaa­tii enem­män työ­tä, niin saa­daan parem­pia pää­tök­siä aikai­sek­si.