Suomen suven avauksessa 3.6. Pidetään huolta, kun maestro Pave Maijanen tulee laulattamaan jo klassikoksi muodostuneen laulun 6000-päiselle kuorolle.

Fröbelin palikoiden tunnetuksi tuoma Huugi guugi saa koko rinteen rokkaamaan. Liikettä synnyttää myös Ievan polkan remix-versio, joka on suunniteltu Laulurinnetapahtumaa varten.

Muutoin rinteellä lauletaan perinteiset Suvivirsi ja Karjalaisten laulu. Säestäjänä toimiva Joensuun puhallinorkesteri vahvistettuna kaupunginorkesterin puhaltajilla esittää myös oman kappaleensa. Mukana ovat lisäksi laulut Säkkijärven polkka, Suvilaulusikermä, Tanssi tyttö, laula poika ja Kaj Chydeniuksen Laulu oravasta.

Yhteislaulujen sanat voit lukea kännykästäsi www.joensuunuutiset.fi/suvenavaus tai ottaa mukaan 1.6. Heilin, josta sanat löytyvät.

Suven avauksen juontaa kansantanssiseura Motorasta tuttu Mari Lehikoinen.

Suomen suven avaus kokoaa vuosittain toukokuussa Joensuun Laulurinteelle 6000 lasta laulamaan Suomen kesän avatuksi. 31 vuoden aikana Laulurinteellä on laulanut kaikkiaan yli 30 000 lasta. Laulajien lisäksi tapahtuma kokoaa vuosittain säästä riippuen 10 000–15 000 hengen yleisön.

KARJALAISTEN LAULU

1.    Suloisessa Suomessamme,
oisko maata armaampaa,
kuin on kaunis Karjalamme,
laulun laaja kotimaa!

:,: Lauluna sen kosket kuohuu, järven aallot loiskuaa.
Säveleitä salot huokuu, ikihongat humajaa :,:

2.     Ei oo meillä rikkautta
eikä maamme viljavaa,
vaan on laulun runsautta,
kylvämättä kasvavaa.

:,: Sit’ ei pane Idän halla, eikä Pohjan pakkaset,
se ei sorru sortamalla, sitä ei lyö rakehet :,:

3.    Konsa vaino Suomeamme
kovin kourin koittelee,
silloin kurja Karjalamme
Suomen surut soittelee.

:,: Ja kun onnen päivänkoitto Suomellen taas sarastaa,
silloin riemun suuri soitto Karjalasta kajahtaa! :,:

SUVIVIRSI

1.    Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.

2.    Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi
se vuosi vuodelta.

3.    Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti.
Myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä
myös äänes kuorohon
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias hän on.

SÄKKIJÄRVENPOLKKA

1.    On kauniina muistona Karjalan maa, mutta vieläkin syömmessä soinnahtaa,
kun soittajan sormista kuulla saa, Säkkijärven polkkaa!
Se polkka taas menneitä mieleen tuo ja se outoa kaipuuta rintaan luo.
Hei, soittaja, haitarin soida suo Säkkijärven polkkaa!

Nuoren ja vanhan se tanssiin vie, ei sille polkalle vertaa lie!
Sen kanssa on vaikka mierontie Säkkijärven polkkaa!
Siinä on liplatus laineitten, siinä on huojunta honkien.
Karjala soi – kaikki tietää sen – Säkkijärven polkkaa!

Tule, tule tyttö, nyt kanssani tanssiin, kun polkka niin herkästi helkähtää.
Hoi! Hepo surkoon ja hammasta purkoon, kun sillä on ihmeesti suurempi pää!

Tule, tule, tyttö, nyt kanssani tanssiin kun meillä on riemu ja suvinen sää!
Säkkijärvi se meiltä on pois, mutta jäi toki sentään polkka!

Haitarisoolo

Nuoren ja vanhan se…
Tule, tule tyttöni…

2. Kun rakkaimmat rannat on jääneet taa, niin vieraissa kulkija lohdun saa,
kun kuuntelee soittoa kaihoisaa: Säkkijärven polkkaa!
Se polkka on vain, mutta sellainen, että tielle se johtavi muistojen.
On sointuna Karjalan kaunoisen: Säkkijärven polkka!