Rakas musii­kin ystä­vä

Rakas musii­kin ystä­vä,

Kau­nis, uuden­lai­nen ja jän­nit­tä­vä syk­sy lähes­tyy, ja edes­sä­si on ensim­mäi­nen uusi uutis­kir­jeem­me, jon­ka avus­tuk­sel­la Joen­suun kau­pun­gi­nor­kes­te­ri halu­aa napa­ta Sinut entis­tä tiu­kem­min mukaan yhtei­sel­le musii­kil­li­sel­le mat­kal­lem­me. Musiik­ki on toki yhdel­tä kan­til­ta tar­kas­tel­tu­na pääl­lek­käin ja peräk­käin ase­tel­tu­jen ään­ten sum­ma – mut­ta toi­saal­ta tari­nan­ker­ron­taa, aja­tus­ten vaih­toa ja kes­kus­te­lua. Aloit­taes­sa­ni ensim­mäi­sen kau­te­ni orkes­te­rim­me tai­teel­li­se­na joh­ta­ja­na haluan koros­taa puhet­ta musii­kil­la ja musii­kis­ta. Tämä uutis­kir­je on ilme­ne­mis­muo­to sil­le puheel­le.

Yhtä aikaa kans­sa­ni ovat aloit­ta­neet myös kak­si tai­teel­lis­ta part­ne­riam­me, Min­na Pen­so­la sekä Iiro Ran­ta­la. Myös hei­dän aja­tuk­si­aan pää­set luke­maan syk­syn kulues­sa näis­tä uutis­kir­jeis­tä. Miet­tei­tä musii­kis­ta ja muus­ta kuul­laan tie­tys­ti myös Orkes­te­rin ystä­vät ry:n jär­jes­tä­mis­sä Tun­tia ennen kon­sert­tia ‑tilai­suuk­sis­sa, jois­sa kysei­sen kon­ser­tin tai­tei­li­jat valot­ta­vat ohjel­mis­to­jen taus­to­ja. Myös kai­kil­le avoi­mia tai­tei­li­ja­ta­paa­mi­sia kon­sert­tien yhtey­des­sä on luvas­sa.

Uute­na foo­ru­mi­na on tiis­tai-iltai­sin jär­jes­tet­tä­vä Orkes­te­ri omak­si ‑luen­to­sar­ja Joen­suun kir­jas­tol­la. Näis­sä tilai­suuk­sis­sa minä sekä tai­teel­li­set part­ne­rim­me Min­na ja Iiro sivuam­me toki myös ajan­koh­tais­ten kon­sert­ti­viik­ko­jen ohjel­mis­to­ja, mut­ta pää­sem­me myös laa­jem­min poh­dis­ke­le­maan maa­il­man menoa eri näkö­kul­mis­ta. Esi­mer­kik­si itse­näi­syys­päi­vä­vii­kol­la on aihee­na Alek­sis Kiven Num­mi­suu­ta­rit, joka löy­tyy Uuno Kla­min sävel­tä­mä­nä tuon vii­kon kon­ser­tis­ta. Mai­nit­sin tämän nyt jo sen vuok­si, että aion pitää pie­nen luku­pii­rin Kiven näy­tel­mäklas­si­kos­ta kir­jas­tol­la – tar­tu­pa siis kir­jaan, niin voim­me jou­lu­kuus­sa yhdes­sä kes­kus­tel­la sii­tä! Seu­raa­va kir­jas­to­ses­sio jär­jes­te­tään tiis­tai­na 8.10. klo 18 Joen­suun pää­kir­jas­ton Musiik­kio­sas­tol­la Vint­tiklu­bil­la. Aihee­na on ‘Kas­vu’. Ter­ve­tu­loa mukaan!

Kon­sert­ti­kau­tem­me käyn­nis­tyi koko orkes­te­rin voi­min tors­tai­na 26.8. Uuden ajan ava­jais­gaa­lal­la, joka vähän rik­koi perin­tei­sen kon­sert­ti­muo­tin rajo­ja. Solis­tei­na kon­ser­tis­sa oli­vat Min­na ja Iiro, hei­tä kuul­tiin yhdes­sä ja erik­seen, ja tyy­lien­kin puo­les­ta tar­jol­la oli perin­teis­tä klas­sis­ta ja kevyem­pää kamaa. Tämä yksit­täi­nen kon­sert­ti hei­jas­te­li hyvin arvo­ja, joi­ta itse pidän tär­keä­nä koko tai­teen­la­jis­sa: se on moni­muo­toi­nen, herät­tää aja­tuk­sia ja kut­suu kaik­ki mukaan – kuten itse asias­sa koko kau­tem­me pyr­kii teke­mään. Jokai­seen kon­sert­tiin on pyrit­ty saa­maan jotain yllät­tä­vää, mut­ta myös jotain tut­tua ja tur­val­lis­ta.

Minul­le kon­sert­ti on yhtei­söl­li­nen tapah­tu­ma. Kyse on aina esiin­ty­jien ja ylei­sön väli­ses­tä vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­ta – sil­loin­kin, kun sana­ton­ta vies­tin­tää ei ole lain­kaan. On mah­ta­vaa men­nä kon­sert­tiin yhdes­sä ystä­vien kans­sa, ja poh­dis­kel­la teos­ten mer­ki­tyk­siä ja nii­den herät­tä­miä tun­tei­ta. Asues­sa­ni Wie­nis­sä kävin par­haim­mil­laan kuu­des­sa kon­ser­tis­sa vii­kos­sa, jol­loin en aina onnis­tu­nut saa­maan kave­ria mukaan – mut­ta pää­sin­pä vaih­ta­maan aja­tuk­sia myös täy­sin tun­te­mat­to­mien kans­sa. Jokai­sen oma koke­mus ja mie­li­pi­de on täs­sä lajis­sa arvo­kas, eikä kon­ser­tis­ta naut­ti­mi­seen ole yhtä oikea­ta tapaa. Myös yksin tun­nel­moin­ti on täy­del­li­sen sal­lit­tua.

Uusi aika Joen­suus­sa alkaa nyt, ja odo­tan rie­mul­la kaik­kia sanal­li­sia ja sanat­to­mia kes­kus­te­lu­ja Sinun sekä mui­den musii­kin ystä­vien kans­sa!

Sydä­mel­li­sin ter­vei­sin,
Eero