Ykkösviulisti ja vuorotteleva konserttimestari (vs) Heli Untamala tuli osaksi Joensuun kaupunginorkesteria 2000-luvun alkupuolella. Lappeenrannasta kotoisin oleva Untamala asui Saksassa, kun sai kutsun Joensuuhun koesoittoon. Hän ei kuitenkaan asu Joensuussa vaan käy Kuopiosta käsin töissä.

Kuopiossa asuminen ja töissä käyminen Joensuussa vaatii järjestelyjä. Onneksi Joensuun kaupunginorkesterin trumpetin äänenjohtaja Kyösti Varis asuu myös Kuopiossa ja kaksikko kulkee matkat yhdessä.

– Konserttipäivät ovat pitkiä. Keskellä päivää harjoitusten ja konsertin välissä on toki aikaa, mutta minä ja Kyösti emme voi lähteä kotiin huilaamaan kuten muut lähempänä asuvat. Me hengailemme Carelia-salilla olevissa lämpiötiloissa, kertoo Heli rutiineistaan.

Briljantti ja virtuoosimainen soitin

Kuten monet muutkin muusikot, Heli on aloittanut soittamisen nuorena.  Viulu soittimena oli vanhempien toive, kun Heli meni 9-vuotiaana musiikkiluokalle.

– Muistaakseni olisin halunnut valita huilun, mutta myöhemmin olen ollut ajatellut, että onneksi minulle valittiin viulu, muusikko toteaa.

Kuinka hän kuvailee soitintaan soitintaan?

– Jousisoittimien ääni on inhimillinen. Se kuvailee ihmisen puheääntä ja vivahdekirjo on laaja. Viulu on myös hyvin briljantti ja virtuoosimainen soitin. Viuluille kirjoitetaan paljon kaikenlaista musiikkia ja teoksissa viulun osalta tapahtuu todella paljon.

Joensuun kaupunginorkesterissa on kuusi I viulua, viisi II viulua ja neljä alttoviulua. Miksi viuluja on niin paljon orkesterissa?

– Viulusta ei lähde niin paljon ääntä kuin esimerkiksi oboesta. Joensuun kaupunginorkesterissa on oikeastaan aika vähän viuluja. Mielestäni viuluja voisi olla yksi ”pultti” enemmän, silloin repertuaarimme kasvaisi.

Pultti ei tässä yhteydessä tarkoita metallista mötikkää vaan kahden soittajan muodostamaa istumaparia. Katsomosta käsin näyttää, että konserttikattauksessa pultit ja soittajat ovat varsin lähekkäin ja että rytmikkäästi samaan tahtiin liikkuvat jouset hipovat viereistä soittajaa. (Tosin korona-aikana soittajat soittavat omasta nuottitelineestään turvavälit huomioiden.)

– Mielestäni meillä on ihan väljää. Olen ollut Saksassa oopperan orkesterissa töissä ja soitimme montussa. Siellä oli todella ahdasta. Wagnerin oopperassa oli 16 ykkösviulua. Silloin jousta ei mahtunut vetämään päästä päähän ja piti varoa, ettei osu mihinkään.

Myöhemmin olen ollut ajatellut, että onneksi minulle valittiin viulu.

Saan tavata monenlaisia persoonia

Ammattimuusikolla sinfoniaorkesterissa pitää olla hyvä keskittymiskyky sekä kärsivällisyyttä. Työ vaatii pitkäjänteisyyttä, koska kaikkea hiotaan viimeiseen asti. Ja itsensä kanssa hiomista voi jatkaa aina ja loputtomiin. Helikin tunnustaa asettavansa itselleen korkean vaatimustason.

– Jokainen työviikko on erilainen. Työ on myös todella mielenkiintoista, sillä siinä saa tavata erilaisia kapellimestareita ja solisteja. Heiltä oppii paljon. Olen huomioinut, että musiikillisesti kiinnostavimmat ja ylipäätään mielestäni upeimmat muusikot ovat usein myös niitä nöyrimpiä ja sympaattisimpia. Ihania ihmisiä, toteaa Heli.

Hän muistelee lämmöllä, kun sai soittaa Mikko Franckin johdossa.

– Hänen johtamisestaan sai kaiken informaation irti. Olisi hienoa soittaa hänen kanssaan uudestaan. Lisäksi Olli Mustonen kevään 2019 konsertissa oli elämyksenä hieno. Hän johti meitä taitavasti. Hänen elekielensä on uskomattoman informatiivinen ja koko viikko hänen kanssaan oli inspiroiva. Myös Dalia Stasevskan johdolla soittaminen on ollut mieleenpainuva kokemus, Heli hehkuttaa.

I viulistin työ on varsinaista tiimityötä, sillä kaikkien pitää soittaa aivan samaa tismalleen samanaikaisesti ja samalla tavalla kuin äänenjohtaja.

– Se on kurinalaista työtä, mutta ei mielestäni hankalaa, sillä olen harjoitellut sitä koko ikäni. Kaikkien viulistien pitää sopeutua ryhmään. Viulistin työ on yhdistelmä kuuntelemista ja katsomista, liikettä ja reagointia. Jos esimerkiksi kapellimestari tekee lyöntivirheen, meidän pitää reagoida salamannopeasti. Monimutkainen kombinaatio, kuvailee Heli työtään.

Viulistin työ on yhdistelmä kuuntelemista ja katsomista, liikettä ja reagointia.

Muusikko on naimisissa työnsä kanssa

Muusikon työ ei ole helppoa, sen allekirjoittaa Helikin. Musiikki on elämäntapa.

– Meillä ei käytännössä ole ikinä vapaata. Minä harjoittelen myös viikonloppuisin. Tämän työn kanssa on naimisissa. Kuormitusta on välillä paljon ja sekä kroppa että mieli väsyvät. Työlle vastapainoa antaa perhe. Lisäksi se, että asun Kuopiossa asti antaa minulle fyysistä etäisyyttä työyhteisöön.

Heli pitää muusikkona liikuntaa tärkeänä. Hän harrastaa monipuolisesti liikuntalajeja ja huolehtii myös henkisestä jaksamisestaan.

– Nukkuminen on tärkeää. Yritän pitää huolta, että nukun tarpeeksi.

Hän on onnekas, sillä hankala ja epäergonominen soittoasento ei ole aiheuttanut lihasjännitystä suurempia ongelmia.

– Minulla on ehkä viulistiksi soveltuva fysiikka. Toki minun täytyy silti huolehtia itsestäni. Ja pitää balanssi harjoittelun ja levon välillä kunnossa.

Ota orkesteri omaksesi! Tässä juttusarjassa esittelemme Joensuun kaupunginorkesterin toimintaa ja muusikoita.

joensuu.fi/kaupunginorkesteri