Ilona Piirainen on toiminut 13 vuotta Joensuun kaupunginorkesterin II viulun äänenjohtajana. Hän viihtyy Joensuun kokoisessa kaupungissa ja kompaktin kokoisessa kaupunginorkesterissa. Kuinka Ilonasta tuli muusikko ja nimenomaan viulisti?

– Olen perheeni viides lapsi ja kuopus. Sisarukseni soittivat puhallinsoittimia. Olin tämän esimerkin vuoksi kuusivuotiaana sitä mieltä, että ainoa oikea musiikki on puhallinmusiikkia.
Ilona kokeili myös klarinettia soittimenaan, mutta lopetti opettajansa takia. Opettaja nimittäin poltti paljon tupakkaa.

– Hän näytti tunneilla mallia minun klarinetillani. Se oli inhottavaa. Kävin ehkä kaksi kertaa tunneilla ja lopetin siihen.

Lopullinen soitinvalinta tapahtui, kun seitsemänvuotias Ilona ja näki ensimmäisen kerran, kun viulua soitettiin livenä.

– Olin ihan ihmeissäni, että miten soittaja osuu soittaessaan yhteen kieleen. Miten se olikaan mahdollista! Silloin halusin ryhtyä soittamaan viulua. Viulu kiinnosti minua suunnattomasti.

Vuosien mittaan Ilona on tullut siihen tulokseen, että Joensuun kaupunginorkesteri on hänelle juuri sopivan kokoinen orkesteri.

”En edes tiennyt, että Joensuussa on orkesteri”

Ilona on kotoisin Vaalasta, Kajaanin ja Oulun puolivälistä. Lukio- ja musiikkipedagogiopinnot veivät hänet Ouluun. Jatko-opintoja Ilona teki Kuopiossa.

– Tuolloin edes tiennyt, että Joensuussa on orkesteri. Olin pyörinyt Oulu–Kuopio–Helsinki-akselilla ja Joensuu oli jäänyt jotenkin minulta huomioimatta. Joensuussa oli kuitenkin II viulun äänenjohtajan paikka auki. Mietin pitkään, että kehtaanko edes hakea paikkaa, koska en ollut aikaisemmin toiminut äänenjohtajana kuin opiskeluaikoina. Hain kuitenkin, kävin koesoitossa ja sain paikan. Olin oikeasti vähällä jättää menemättä koesoittoon, koska ajattelin, etten voi mitenkään saada sitä paikkaa. Lopputulos oli todella iloinen yllätys.

Muusikon elämään koesoitot kuuluvat olennaisena osana, sillä ne ovat osa työnhakuprosessia. Maallikosta koesoitto voi kuulostaa erikoiselta, sillä siinä vain ääni ratkaisee. Koesoittolautakunta ei tiedä soittajien nimiä eikä edes näe soittajia, jotka soittavat sermin takaa.

Vuosien mittaan Ilona on tullut siihen tulokseen, että Joensuun kaupunginorkesteri on hänelle juuri sopivan kokoinen orkesteri.

– Moni haaveilee soittavansa todella isossa orkesterissa, mutta minä en niin paljon tykkää siitä. Pidän hieman pienemmästä orkesterista. Pidän myös Joensuusta kaupunkina, vaikka asunkin nykyään Kontiolahden puolella. Joensuu on sopivan kokoinen ja ihmiset eivät hienostele. Pidän sellaisesta perusmeiningistä.

Soittava sotilaskotisisar

Ilona Piirainen kertoo olevansa vahvasti identiteetiltään II viulisti eli kakkosviulisti.

– II viulussa pitää seurata tarkasti mitä ympärillä tapahtuu, mitä I viulussa, altossa ja sellossa tapahtuu. II viulu tukee I viulua, joka pääsee loistamaan. Mielestäni II viulut ovat perusta ja tosi tärkeä osa orkesteria. Meillä on II viulussa tosi hyvä yhteishenki ja kutsumme itseämme kakkiksiksi.

Kakkosviulun soittaminen on fyysisesti raskasta, sillä soitto tapahtuu paljon alakielillä.

– Viulun soittamisen ergonomia on ylipäätään ihan järkyttävä. Pidän huolta fyysisesti soittokunnostani venyttelyillä ja TREllä eli Trauma Release Exercise -harjoituksilla. Se on tärinäterapiaa ja se toimii minulle. Se poistaa jännityksiä kehosta, jotka tulevat hankalasta työasennosta.

Myös mieleinen harrastus antaa vastapainoa työlle ammattimuusikkona. Moni ei varmaankaan tiedä, että Ilona on sotilaskotisisar.

– Se on rakas harrastukseni. Olen ollut mukana nuoresta saakka niissä hommissa. Isänmaallisuus on minulle tärkeää.

Mielestäni II viulut ovat perusta ja tosi tärkeä osa orkesteria.

Musiikki on oikeaa ja raskasta työtä

Musiikkia ei välttämättä aina mielletä oikeaksi työksi. Ilonakin on saanut kuulla kommentin ”milloin sinä ryhdyt tekemään oikeita töitä”.

– Musiikki ei ole turhaa. Se on hyvinvointia. Tilastojen mukaan mitä huonommin menee taloudellisesti, sitä enemmän ihmiset käyttävät kulttuuripalveluja. Se on yleismaailmallista.

Ilona kuvailee Joensuun kaupunginorkesteri taitavaksi, ammattitaitoiseksi, herkäksi, joustavaksi, yhteistyökykyiseksi….

– Teemme kaikki Musiikkia isolla ämmällä. Se on meidän juttu. Kaikilla on sama intohimo ja halu. Todella tyytyväinen olen ollut Eeron alkaneeseen kauteen ja olen innoissani kasvaneesta kysynnästä!

Kun konserttiviikko on meneillään, aikaa ei ole harjoitella seuraavan viikon konsertin teoksia. Harjoittelu jääkin usein viikonloppuun. Vaikka teoksen olisi soittanut esimerkiksi vuosi tai kaksi sitten, ei harjoituksiin ja konserttiin voi mennä valmistautumatta.

Pitkä kokemus ammattimuusikkona on opettanut Ilonalle esimerkiksi sen, mitä konserttipäivänä kannattaa syödä ja mitä ei ja miten konsertteihin juuri hänen kannattaa valmistautua.

– Itse syön konserttipäivänä mielellään hiilihydraatteja, koska niillä jaksan paremmin konsertin. Päiväunet ovat minulle konserttipäivänä ehdottomat. Ne auttavat onnistumaan hyvin. Kenraaliharjoitusten ja konsertin välisen ajan pyrin rauhoittamaan ja karsimaan kaiken hässäkän pois.

Toki työssä on Ilonan mukaan osa rutiinia, mutta valmistautuminen täytyy silti tehdä. Yleisön näkemät upeat konsertit ovat vain jäävuoren huippu ammattimuusikon työstä.

– Mieheni välillä ihmettelee, ettei minulla ole vapaapäiviä. Työtunnit eivät tahdo riittää kaiken tekemiseen. Varsinkin kun konserttikausi on päällä. On tärkeää, että kesän ja joulun aikana ehtii palautua. Muuten tätä työtä ei jaksaisi fyysisesti eikä henkisesti.

Teemme kaikki Musiikkia isolla ämmällä. Se on meidän juttu.

Orkesteriharjoitusten lisäksi muusikot valmistautuvat tuleviin konsertteihin ja tekevät kotiharjoittelua sekä yleisötyötä.

Äänenjohtajana Ilona tekee myös II viulujen jousitukset eli ratkaisee kuinka oman ryhmän jousen soittotapa nivoutuu mahdollisimman hyvin yhteen muiden jousisoitinryhmien kanssa.Yleisöstä katsottuna jousisoittajia seuraten huomaa helposti, että toisinaan muusikot soittavat samalla tavalla ja samaan suuntaan ja toisinaan erisuuntaan. Tämä ei ole sattumanvaraista vaan äänenjohtajien tarkan harkinnan tulos.

On olemassa omat merkintätavat esimerkiksi jousen kulkusuunnalle tai montako ääntä samalla jousella soitetaan ja nämä harkitsemansa ratkaisut Ilona kirjoittaa nuotteihin muistiin merkein, jotka koko länsimainen taidemusiikki on tuntenut vuosisatoja.

– Kyseessä on ikäänkuin oma sala- tai symbolikielensä, Ilona naurahtaa!

Kaiken tämän päälle hän on vielä luottamusmies. Kuinka Ilonasta tuli luottamusmies?

– Orkesterissa ei ollut vuoteen luottamusmiestä eikä valtuuskuntaa. Tilanne sai muutamat ihmiset aktivoitumaan. Valtuuskunnan puheenjohtajaksi ryhtyi Matti Raijas ja hän houkutteli minut mukaan luottamusmieheksi. Koska luotin ja luotan edelleen Mattiin sata prosenttisesti ja tiesin, että tukisimme toisiamme, suostuin. Halusin kantaa vastuuta, selventää Ilona.

Haasteita luottamusmiehen tehtävässä on riittänyt. Viime syksynä käytiin läpi raskaat yt-neuvottelut ja korona-epidemian vuoksi seuraavat ovat alkamassa.

– Vaikka työ on ollut todella vaikeaa ja välillä on tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin, on silti kollegojen tuki ja tietoisuus siitä, että omalla työllä voi olla merkitystä koko orkesterin olemassaoloon on auttanut jaksamaan, toteaa Ilona.

Lapset lähellä sydäntä

Jos Ilona ei olisi ammattimuusikko, hänen työnsä voisi hyvinkin liittyä matematiikkaan ja numeroihin tai lapsiin.

– Pääsin nuorena opiskelemaan myös matematiikkaa. Tykkään laskemisesta niin paljon, että saatan vielä nykyäänkin laskea tehtäviä lukion matematiikan kirjoista. Minusta ne ovat ihania. Samoin kuin lapset. Voisin hyvin nähdä itseni töissä vaikka päiväkodissa.

Sydämen asia Ilonalle orkesterimuusikkona on lasten parissa tehtävä yleisötyö. Orkesterilaiset vierailevat esimerkiksi kaikissa joensuulaisissa 2-luokissa, tämä liittyy Joensuun kaupungin Kulttuurinvirta-hankkeeseen.

– Teen vähintään 16 luokka- ja kouluvierailua vuodessa. Muistan kerran, kun olimme jousten kanssa soittamassa 8-luokkalaisille. Siellä ne teinit istuivat jumppasalin lattialla coolina eikä tietenkään kukaan voinut näyttää, että esitys kiinnostaisi. Kun odotin koulun pihalla kyytiä, eräs nuori kuulija pyöräili ohitseni ja huusi ”ihan vitun hyvä konsertti”. Kasiluokkalaisen suusta se oli parasta palautetta.

Ota orkesteri omaksesi! Tässä juttusarjassa esittelemme Joensuun kaupunginorkesterin toimintaa ja muusikoita.

joensuu.fi/kaupunginorkesteri