Ilok­si, hyö­dyk­si ja nau­tin­nok­si – ylei­sö­työs­tä on monek­si

Joen­suun kau­pun­gi­nor­kes­te­rin muusi­kot teke­vät pal­jon muu­ta­kin kuin soit­ta­vat vain kon­ser­teis­sa. Yksi tär­keä työ­kent­tä on ylei­sö­työ, jon­ka tar­koi­tuk­se­na on muun muas­sa tar­jo­ta mah­dol­li­suus tutus­tua orkes­te­riin, luo­da väy­lä muusi­koi­den ja kuun­te­li­joi­den väli­seen vuo­ro­vai­ku­tuk­seen sekä ede­saut­taa tai­tees­ta naut­ti­mis­ta.

– Ylei­sö­työn pää­asial­li­sin tar­koi­tus on soit­taa ihmi­sil­le, jot­ka eivät syys­tä tai toi­ses­ta pää­se kon­sert­tei­him­me. Muusik­koi­na toi­mim­me hyvin­voin­tia­lal­la ja näin ollen tuo­tam­me hyvin­voin­ti­pal­ve­lu­ja, alt­to­viu­lis­ti Kat­ri Hän­ni­nen avaa.

– Pal­ve­lum­me kuu­lu­vat kai­kil­le kau­pun­ki­lai­sil­le. Kol­me kes­kei­sin­tä ylei­sö­työn koh­de­ryh­määm­me ovat päi­vä­ko­ti-ikäi­set, perus­kou­lu­lai­set ja van­huk­set, sil­lä opis­ke­li­jat ja töis­sä käy­vät pää­se­vät kon­sert­tei­him­me ver­rat­tain hel­pos­ti, II viu­lua soit­ta­va Ilo­na Pii­rai­nen jat­kaa.

Ylei­sö­työ on moni­puo­lis­ta: se kat­taa vie­rai­lut muun muas­sa kou­luis­sa, päi­vä­ko­deis­sa ja pal­ve­lu­ta­lois­sa, orkes­te­rin avoi­met ken­raa­li­har­joi­tuk­set, soit­to­kei­kat ostos­kes­kuk­sis­sa ja toril­la ja nyt uusim­pa­na alue­val­tauk­se­na myös strii­mauk­set. Muusi­koi­ta ja heis­tä koos­tu­via kokoon­pa­no­ja voi pyy­tää ker­to­maan muusi­kon työs­tä ja esit­te­le­mään soit­ti­mia, mut­ta he myös itse tar­joa­vat pal­ve­lu­jaan eri tahoil­le.

– On yllät­tä­vän yleis­tä, että Joen­suus­sa on kau­pun­ki­lai­sia, jot­ka poh­ti­vat, että mikä ihmeen orkes­te­ri. Me tah­dom­me tul­la ulos tääl­tä Care­lia-salil­ta ja teh­dä itsem­me näky­vik­si, Pii­rai­nen sanoo.

– Toi­si­naan käy niin, että osa innos­tuu käyn­neis­täm­me niin pal­jon, että he halua­vat ker­toa toi­min­nas­tam­me eteen­päin. Se on tie­ten­kin iha­naa, sil­lä ker­rom­me mie­lel­läm­me amma­tis­tam­me kai­kil­le. Jot­kut taas ovat olleet jopa vähän häm­mäs­ty­nei­tä teke­mäs­täm­me ylei­sö­työs­tä, kos­ka moni ei tosi­aan tie­dä, että on mah­dol­li­suus saa­da tutus­tua orkes­te­riin täl­lä tavoin, Hän­ni­nen tote­aa.

Ylei­sö­työn pää­asial­li­sin tar­koi­tus on soit­taa ihmi­sil­le, jot­ka eivät syys­tä tai toi­ses­ta pää­se kon­sert­tei­hin.

Kult­tuu­rie­lä­myk­sis­tä musiik­ki­kas­va­tuk­seen

Kos­ka ylei­sö­työn yhte­nä läh­tö­koh­ta­na on teh­dä orkes­te­ri tutuk­si, tule­vat muusi­kot lähel­le ihmi­siä. Näin muusi­kon työs­tä teh­dään läpi­nä­ky­väm­pää ja samal­la riko­taan mie­li­ku­vaa pelk­kä­nä orkes­te­ri­muusik­ko­na toi­mi­mi­ses­ta.

– Haluam­me osoit­taa ole­vam­me maan­lä­hei­siä. Jos­kus olen tör­män­nyt käsi­tyk­seen, että olem­me joten­kin hie­nom­pia kuin muut, Ilo­na Pii­rai­nen mai­nit­see.

– Tämä ajat­te­lu­ta­pa on hir­veän van­han­ai­kai­nen, sil­lä päin­vas­toin nyky­ajan muusik­ko on aivan eri­lai­nen jos­kus hoveis­sa soit­ta­nei­siin muusi­koi­hin ver­rat­tu­na. Olem­me aivan taval­li­sia kau­pun­gin työn­te­ki­jöi­tä ja haluam­me toi­min­nal­lam­me lisä­tä musii­kis­ta naut­ti­mis­ta ja oppi­mis­ta. Ylei­sö­työn kaut­ta ihmi­set kuu­le­vat lisää työs­täm­me ja kun he tule­vat kon­sert­tiin, he oival­ta­vat oppi­mien­sa asioi­den kaut­ta nämä ker­ro­tut asiat, Kat­ri Hän­ni­nen täs­men­tää.

Pii­rai­nen ja Hän­ni­nen ovat toi­mi­neet eri­lais­ten ylei­sö­työ­keik­ko­jen paris­sa. Kak­sik­ko pai­not­taa­kin jokai­sen muusi­kon mah­dol­li­suut­ta teh­dä ylei­sö­työ­tä itsel­leen sopi­val­la taval­la. Koh­taa­mi­set taas muo­tou­tu­vat usein osal­lis­tu­jien mukaan.

– Omaa sydän­tä­ni lähel­lä ovat eri­tyi­ses­ti Kult­tuu­rin vir­ran kak­kos­luok­ka­lai­sil­le suun­na­tut Muusik­ko pul­pe­tis­sa ‑vie­rai­lut, joi­den aika­na soi­tam­me, ker­rom­me orkes­te­ris­ta ja eri soit­ti­mis­ta sekä sii­tä mil­tä ne kuu­los­ta­vat. Lisäk­si käym­me läpi, miten soit­ta­mis­ta voi alkaa har­ras­taa ja ker­rom­me viu­luis­ta ja nii­den raken­ta­mi­ses­ta, sil­lä ryh­mäm­me on viu­lis­ti­pai­not­tei­nen. Jos aikaa jää, lap­set saa­vat myös kokeil­la pik­ku­viu­luil­la soit­ta­mis­ta, ker­too Pii­rai­nen.

– Kult­tuu­rin vir­ran idea­na on, että jokai­nen joen­suu­lai­nen kou­lu­lai­nen saa tas­a­puo­li­sen mah­dol­li­suu­den kokea kult­tuu­rie­lä­myk­siä jokai­sel­la luok­ka-asteel­la perus­kou­lun aika­na. Orkes­te­ri tar­jo­aa kak­kos­luok­ka­lai­sil­le nämä muusik­ko­vie­rai­lut, kol­mas­luok­ka­lai­set käy­vät kon­ser­tis­sa ja kah­dek­sas­luok­ka­lai­sil­le menem­me kon­ser­toi­maan kou­luil­le eli oppi­las koh­taa mei­dät perus­kou­lun aika­na useam­man ker­ran, hän jat­kaa.

Ylei­sö­työ­tä voi teh­dä monel­la tapaa: päi­vä­ko­deis­sa, kou­luis­sa, van­hain­ko­deis­sa…

– Minus­ta on tär­ke­ää tie­dos­taa, kuin­ka pal­jon eri tapo­ja ylei­sö­työn teke­mi­seen onkaan ole­mas­sa. Minä­kin olen käy­nyt vähän kou­luil­la, mut­ta en kui­ten­kaan samas­sa mit­ta­kaa­vas­sa kuin Ilo­na.

– Jon­kin ver­ran olen käy­nyt myös yhdis­tyk­sis­sä ja poru­kal­la taas olem­me käy­neet van­hain­ko­deis­sa soit­ta­mas­sa. Olen lisäk­si ideoi­nut nape­roi­käi­sil­le Ank­ka musii­kin lumois­sa ‑tuo­kion, jos­sa pait­si lau­lan ja lei­kin las­ten kans­sa myös kul­je­tan punais­ta lan­kaa, jos­sa käy­dään musiik­ki­kas­va­tuk­sen ja lei­kin var­jol­la läpi tun­ne­asioi­ta aja­tuk­sel­la, min­kä­lai­nen musiik­ki tekee ankan vaik­ka­pa iloi­sek­si, Hän­ni­nen sanoo.

Muusi­koi­den mukaan on yleis­tä, että eri­tyi­ses­ti lap­set innos­tu­vat ylei­sö­työn kaut­ta musiik­kiin ja orkes­te­ri­maa­il­maan tutus­tues­saan itse­kin soit­ta­maan. Aikuis­ten soit­to­har­ras­tuk­sen huo­mioi­mi­nen on kui­ten­kin yhtä tär­ke­ää.

– Ker­ran kou­lu­vie­rai­lul­la käy­des­säm­me eräs kol­mas­luok­ka­lai­nen poi­ka tuli opet­ta­jan­sa kans­sa esit­täy­ty­mään ja ker­to­maan, että kävit­te vii­me vuon­na mei­dän luo­kas­sam­me ja nyt minä soi­tan viu­lua. Se oli tosi kiva koh­taa­mi­nen, Pii­rai­nen muis­te­lee.

– Minä taas olen yhdis­tyk­sis­sä käy­des­sä­ni ker­to­nut, että jos halu­aa alkaa soit­ta­maan, niin se on nyky­ään mah­dol­lis­ta aikui­se­na­kin. Kaik­ki ihmi­set ovat luon­nos­taan musi­kaa­li­sia, sen näkee jo vau­vo­jen musii­kin tah­tiin hei­lu­vis­ta pepuis­ta. Aivan jokai­nen voi saa­da soit­to­har­ras­tuk­ses­taan pal­jon iloa, kuvai­lee Hän­ni­nen.

Musii­kin kaut­ta voi löy­tyä yhteys muis­ti­sai­raa­seen van­huk­seen.

Kos­ket­ta­via het­kiä ja iki­muis­toi­sia koh­taa­mi­sia

Muusi­kot anta­vat pal­jon muil­le ylei­sö­työn kaut­ta tar­jot­tu­jen vuo­ro­vai­kut­teis­ten het­kien kaut­ta, mut­ta saa­vat he itse­kin pal­jon toi­mies­saan niin sanot­tui­na musii­kin lähet­ti­läi­nä.

– Minul­le on todel­la tär­ke­ää näh­dä las­ten ilo musii­kin paris­sa – monel­la oikein tuik­kii sil­mät, kun viu­lu soi ensim­mäi­sen ker­ran omis­sa käsis­sä. Erit­täin kos­ket­ta­via ja tär­kei­tä ovat myös ne het­ket, jol­loin van­huk­set lii­kut­tu­vat tai kun he lau­la­vat muka­na. Musii­kin kaut­ta löy­tyy myös yhteys esi­mer­kik­si muis­ti­sai­rai­siin van­huk­siin, jot­ka eivät enää vält­tä­mät­tä hir­veäs­ti jut­te­le. Täl­lai­sis­sa koh­taa­mi­sis­sa ei olla sil­mä­kul­mat kui­vi­na, Ilo­na Pii­rai­nen tote­aa.

– Ne ovat kyl­lä nöy­riä het­kiä, kun joku pal­ve­lu­ko­dis­sa toi­voo, että voit­ko soit­taa Kar­ja­lan kun­nail­la. Ylei­sö­työn kaut­ta on myös pääs­syt todis­ta­maan musii­kin voi­maa ja mer­ki­tys­tä hyvin­voin­nin lisää­mi­ses­sä. Esi­mer­kik­si ker­ran esiin­nyim­me videon väli­tyk­sel­lä yhdes­sä sai­raa­las­sa, jos­sa pit­kään liik­ku­mat­ta ollut poti­las hei­lut­ti jal­kaan­sa kuul­tu­aan soit­toam­me, ker­too Kat­ri Hän­ni­nen.

– Pal­ve­lu­ta­lois­sa soit­ta­mi­sen jäl­keen­kin meil­le on ker­rot­tu, että vie­rai­lu­jem­me ansios­ta asuk­kaat ovat olleet sel­väs­ti pir­teäm­piä eli musii­kil­la on oikeas­ti vai­ku­tus­ta hyvin­voin­tiin, Pii­rai­nen vah­vis­taa.

Iki­muis­tois­ten koh­taa­mis­ten ja tari­noi­den lisäk­si muusi­kot pitä­vät tär­keä­nä seik­ka­na omas­sa amma­tis­saan kehit­ty­mis­tä, jota ede­saut­taa esi­mer­kik­si palaut­teen saa­mi­nen.

– Ylei­sö­työn teke­mi­nen on vain yksi tapa olla muusik­ko, samoin kuin orkes­te­ris­sa ja omis­sa kon­ser­teis­sa soit­ta­mi­nen­kin ovat. Jos jol­le­kin tulee jokin idea teke­määm­me ylei­sö­työ­hön liit­tyen, se ote­taan kii­tol­li­suu­del­la vas­taan ja mie­tim­me sit­ten, mitä voim­me saa­mas­tam­me palaut­tees­ta oppia, Hän­ni­nen mai­nit­see.

– Alle­kir­joi­tan tämän täy­sin, mut­ta tähän asti olem­me kui­ten­kin saa­neet vain posi­tii­vis­ta palau­tet­ta työs­täm­me, Pii­rai­nen täs­men­tää.