Iceheartsjoukkueen kasvattaja Henri Pursiainen poseeraa leikkikentällä.

Joen­suun ensim­mäi­nen Icehearts­joukkue aloit­ti toi­min­tan­sa

Tuttu aikuinen turvana ja tukena lapsuudesta aikuisuuden kynnykselle.

Joen­suu­hun perus­tet­tiin elo­kuus­sa kau­pun­gin ensim­mäi­nen Icehearts­joukkue. Vuon­na 2013 syn­ty­neis­tä pojis­ta koos­tu­van jouk­ku­een kas­vat­ta­ja­na Nol­ja­kas­sa toi­mii Hen­ri Pur­siai­nen.

Icehearts­toiminnassa tut­tu ja ammat­ti­tai­toi­nen aikui­nen toi­mii lap­sen tur­va­na ja tuke­na taval­li­ses­sa arjes­sa ja mah­dol­lis­taa opis­ke­lun. Hän huo­leh­tii lap­ses­ta myös sel­lai­sis­sa tilan­teis­sa, jois­sa jokin ulko­puo­li­nen huo­li saat­tai­si hai­ta­ta nor­maa­lia elä­mää ja kou­lun­käyn­tiä. Kas­vat­ta­ja sitou­tuu lap­sen kans­sa toi­mi­mi­seen 12 vuo­den ajan – lap­suu­des­ta aikui­suu­den kyn­nyk­sel­le. Työka­lunaan toi­min­nas­sa on jouk­kueur­hei­lu, jos­ta juon­tuu myös toi­min­nan nimi.

Meil­lä Joen­suus­sa on kui­ten­kin teh­ty se, mihin Ice­heart­sin väki on yrit­tä­nyt kan­nus­taa kun­tia jo vuo­sia: otet­tu Ice­heart­sia vas­taa­va var­hai­sen tuen toi­min­ta osak­si jo 5-­vuo­tiail­le lap­sil­le. Tämän niin sano­tun Lumiukko­toiminnan paris­sa Pur­siai­nen­kin on tutus­tu­nut oman Icehearts­joukkueensa lap­siin jo päi­vä­ko­dis­sa.

– Olen aina tykän­nyt teh­dä töi­tä eri­tyis­tä tukea tar­vit­se­vien las­ten kans­sa. Aja­tus sii­tä, että pää­see jat­ka­maan näi­den samo­jen poi­kien kans­sa vie­lä mon­ta yhteis­tä vuot­ta, kieh­toi. Myös per­hei­den kans­sa teh­tä­vä työ kiin­nos­ti yhä enem­män, ker­too Pur­siai­nen.

Tule­vil­le vuo­sil­le ei Pur­siai­sel­la ole iso­ja tavoit­tei­ta, mut­ta yksi toi­ve on: hän toi­voo, että pojat, jot­ka tule­vat jouk­ku­ee­seen, haluai­si­vat myös olla sii­nä lop­puun asti. Utras­sa aloit­taa kau­pun­gin toi­nen Icehearts­joukkue ensi vuo­den alus­sa. Var­hais­kas­va­tuk­sen Lumiukko­ ja Lumikki­toimintaa taas on nyky­ään perä­ti kah­dek­sal­le poru­kal­le eri puo­lil­la Joen­suu­ta.

Aiheeseen liittyviä uutisia