Kaupunginorkesterissa vietetään kolmekymppisiä 1.2.2020. Silloin tuuban äänenjohtaja Ari Varpula on ollut päivälleen 30 vuotta kaupunginorkesterissa töissä.
– Huhhuh. Se on pitkä aika, kun nyt ajattelee, päivittelee Ari.
– Muistan tosi hyvin sen, kun tulin Joensuuhun töihin. Oli nimittäin hullunmoiset pakkaset, 30 astetta. Ostin silloin torilta kunnon nahkarukkaset, koska minulla ei ollut hanskoja. Ne ovat minulla vieläkin, vaikka koira on vähän jo järsinyt toista.
Hieman ennen aloittamista vakituisena soittajana Joensuussa, Ari oli ehtinyt jo keikkailla pariin otteeseen orkesterin Vaskikvintetin kanssa. Miten Ari on pysynyt Joensuussa näin pitkään?
– Työnkuva on monipuolinen, se on parasta. On orkesterityötä, viihdekonsertteja, kamarimusiikkia, yleisötyötä…
On hienoa päästä soittamaan isolla vaskiryhmällä, olipa se Sibeliusta tai Tsaikovskia.
30 vuoteen mahtuu monenlaisia konsertteja, mitkä niistä ovat jääneet tuubistin mieleen?
– Aivan kaikki sinfoniakonsertit, joissa olen saanut olla tuubistina edustettuna. On hienoa päästä soittamaan isolla vaskiryhmällä, olipa se Sibeliusta tai Tsaikovskia. Sekään ei nimittäin ole itsestään selvää, että tuuba olisi ylipäätään kokoonpanossa. Viihdepuolelta on ehdottomasti jäänyt mieleen keikka Ilosaarirockissa Neljän Ruusun kanssa päälavalla.
Kaupunginorkesterin nykytilasta pitkän kokemuksen perusteella Ari uskaltaa sanoa, että nyt tiimissä on sekä orkesterin sisällä että yleisössä myös nuorta ja energistä porukkaa.
– Ensimmäistä kertaa minun urallani on tällainen tilanne. Nyt ollaan jotenkin aivan uudella tasolla. Nyt on niin hyvä hype päällä, että haluan pysyä mukana, siksi treenaankin entistä enemmän pysyäkseni kartalla.
”Toista lottovoittoa en varmasti saa”
Ari Varpula on kotoisin Lahdesta. Opinnot veivät miehen Helsinkiin Sibelius-Akatemiaan. Vakituisen tuubistin paikan saamista Ari vertaa lottovoittoon.
– Suomessa on ja on jo pitkään ollut vain seitsemän vakituista työpaikkaa tuubistille. Kun olin Sibelius-Akatemian opiskelija, Suomessa tuli ihmeellisesti auki lähes yhtä aikaa kolme tuuban soittajan vakanssia. Hain kaikkia ja sain paikan Joensuusta. Toista lottovoittoa en varmasti tule elämässäni enää saamaan.
Eläkeikään Arilla on vielä 14 vuotta. Miten hän pitää huolta kunnostaan?
– Minulla on nyt ollut 3,5 vuotta Jokke-koira. Koiran kanssa touhutessa ja lenkkeillessä tulee hyvä olo ja ajatukset muualle.
Koiran ja Arin kunto kasvaa yhteisen juoksuharrastuksen parissa. Kuunteletko jotain tiettyä treenimusiikkia?
– Kovaäänisen sinfoniakonsertin jälkeen korvissa humisee, vaikka käytän erikoisvalettuja kuulosuojaimia. En halua laittaa lisää musiikkia pääni sisälle kuulokkeiden kautta ennen kuin entiset huminat ovat poistuneet. En siis kuuntele ulkoillessani ja lenkkeillessäni ikinä mitään. Hiljaisuus ja luonnon äänet on parasta musiikkia.
– Täydellinen vastapaino työlle on kesämökki ja siellä tapahtuva puuhastelu, rakentelu ja luonnonantimet, marjastus ja kalastus. Siellä saa aivot narikkaan. Ja tuubakin on narikassa.
Tuuballa voi tehdä vaikka pieruääniä
Moni nuori ja vanha tunnistaa Arin TeamArista. Se on kaupunginorkesterin puhaltajista ja lyömäsoittajasta koostuva kokoonpano, joka tekee paljon yleisötyötä kuten kouluvierailuja. Ari suunnittelee TeamArin ohjelmistot sekä tekee sovitukset kappaleisiin. Hän myös säveltää kamarimusiikkia, ja onpa nuottiviivastolle tullut yksi teos puhallinorkesterillekin!
Ari suunnittelee TeamArin ohjelmistot sekä tekee sovitukset kappaleisiin.
TeamArin lisäksi tuubisti jalkautuu tuuban kanssa kahdestaan kouluihin. Osana Kulttuurinvirtaa kaupunginorkesteri tapaa 2., 3. ja 8. luokkalaisia. Ari kiertää 2.-luokkia Muusikko pulpetissa -toiminnan kautta.
– Lapset ovat niin aitoja ja vastaanottavaisia. Tuuba on lasten mielestä hauska soitin, koska se on iso, sillä voi soittaa myös tosi kovaa ja matalalta ja sillä voi tehdä pieruääniä. Hauskin osio vierailuissani on se, kun lapset pääsevät yllätyksenä kokeilemaan, saavatko he itse päristeltyä tuubasta äänen. Kaikki saavat, hehkuttaa Ari lasten sataprosenttista onnistumista.
TeamArin keikat kouluihin suuntautuvat yläasteelle ja kuulijakuntana ovat teinit. Ei ehkä ihan helpoin kohderyhmä, vai kuinka?
– Miten sen ottaa, mutta me silti houkutellaan nuoret mukaan soittamaan, koska konserttimme ovat interaktiivisia. Lyömäsoittajamme Hannu ’Poke’ Porkka saa teinitkin soittamaan rytmiä. Konsertissa soittamamme musiikki on valittu iskemään juuri siihen kohderyhmään eli mukana on myös poppia ja rokkia. Näin nuoretkin tajuavat, että perinteisillä soittimilla voi soittaa ihan samaa musiikkia kuin mitä he kuuntelevat eikä pelkästään klasaria.
